22.2.2011

Henna Helmi Heinosen esikoinen Veljen vaimo

Kannen tekijästä en
löytänyt mainintaa.
Tiistai 22. helmikuuta 2011

Esikoiskirjailijalla on yleensä valtavasti unelmia. Niin on selvästi myös Henna Helmi Heinosella. Sitä ei tarvitse välttämättä käydä lukemassa hänen blogeistaan: Henna Helmi Heinonen, Henna Helmi Heinonen (Iltalehdessä) ja Minusta tulee kirjailija.

Ei ole oikein murskata kenenkään unelmia, ei itseään kovasti tyrkyllä pitävän aloittelevan kirjoittajan sen enempää kuin kenenkään muunkaan.

Kansipaperin lieve.
Klikkaa kuvaa,
pystyt ehkä
lukemaan tekstin.
Sain tämän Arktisen Banaanin julkaiseman kirjan Heinosen blogin kautta, joten koin jonkinlaisena velvollisuutena lukea myös kirjan ja esitellä sen täällä. En nyt kuitenkaan kirjoita tässä tuosta kirjasta mitenkään pakosta. Kiitos kirjasta ja luottamuksesta lukea ja kommentoida blogissani kirjaa!

Henna Helmi Heinosen Veljen vaimo julkaistiin tämän kuun alussa. Kirjoittaja itse on jo ehtinyt olla esillä monessa paikassa televisiossa ja lehdissä. Ehkä hän on saanut kokea jo jonkin verran julkisuudenkin kiroja, julkisuuden, johon hän on kovasti ollut tyrkyllä, jopa ilmiöksi asti kuten jossain on mainittu.

Ensin hyvät asiat kuten yleensä korrektina tapana on: Tämä nuori nainen osaa selvästi kirjoittaa. Paikoin kynän jälki on suorastaan mestarillista.

Kirjan henkilöt kuvataan selkeästi joskin osin pinnallisesti. Tarina sujuu jouheasti. Asioissa edetään loogisesti. Kirjoitustyyli on perinteinen.

Asiat joihin kiinnitin huomiota olivat ensinnäkin kirjan pituus: 337 sivua, josta olisi helposti voinut poistaa 100 sivua, jolloin kirjan lukeminen ei olisi tuntunut niin takkuiselta. Esimerkiksi sivukaupalla jonkin miehen katumien paneskelujen esittelyä olisi voinut reippaasti lyhentää. Hajanaista kokonaisuutta tiivistäminen olisi varmasti vienyt parempaan suuntaan. Päähenkilön Marjan henkilökuva ei vakuuta. Ilmeisesti kirjoittaja on valinnut päähenkilön opiskelun sangen heppoisin tiedoin. Tiedän, mitä kaikkea arkkitehdiksi opiskeleminen sisältää. Päähenkilö kyllä kuvataan sangen avuttomaksi ja heikkotahtoiseksi, mutta silti luonnekuva on kovin ohut.

Kirjan alussa kikkaillaan ehkä hieman liian kanssa verbeillä ja adjektiiveja voisi tiputtaa pois sieltä täältä. Hautajaisiin liittyvässä osassa on paljon kypsää   ja laadukasta pohdintaa.

Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa kirjaa. Ehkä siinä kirjoittaja ryhtyy jo kuvaamaan enemmän yläpään kuin alapään kuljettamia ihmisiä.

En ota kantaa siihen, keille kirja on muka suunnattu. Mielestäni hyvä kirja pitäisi olla kirjoitettu niin, että se sopii kenelle tahansa. Yleensähän monet kirjoittavat itselleen. Jos itse pitää kirjastaan, ehkä muutkin pitävät.

Lisäys: Arvostelemaan pystyy kuka vain, kirjoittajia on harvemmassa.

14 kommenttia:

  1. Mielelläni lukisin tämän kirjan ihan senkin takia, että siitä on niin paljon kohkattu etukäteen.

    Laitoin pyynnön kustantamolle saadakseni kirjan kuten siellä mainostettiin. Mitään vastausta ei ole kuulunut. Kysyisinkin nyt sinulta, että vastasivatko he s-postiisi (mikäli sellaisen lähetit) vai pistivätkö kirjan suoraan tulemaan?

    VastaaPoista
  2. Kirja tuli postissa ja sain s-postia myös. Ovat ehkä lopettaneet arvostelukappaleiden lähettämisen jostain syystä. Kenties Heinonen ei ole enää laittanut kommenttiposteja jostain syystä eteenpäin, siis niitä vapaakappalepyyntöjä. Ainakin hän on lopettanut tähänastisten blogien pitämisen.

    VastaaPoista
  3. Marja-Leena, laitoin siis jo s-postia sinne (ja annoin osoitteeni ym. tiedot), osoitteen sain sieltä Arktisesta Banaanista.

    Mutta ei ole vain kuulunut mitään, joten mietin vahvistaako ne minulle, että lähettävät kirjan.

    Olen siis malttamaton ja mietin tuleeko se kirja vai ei :)

    VastaaPoista
  4. Tämä arvio oli kiva lukea, kirjoitin itse samasta kirjasta tänään. Kiinnitimme huomiota eri asioihin, tai pidimme eri asioista: Minä en pitänyt Heinosen kielestä, mutta itselleni vaikkapa Marja henkilöhahmona oli ihan uskottava. :)

    Itselleni Veljen vaimon lukeminen oli ristiriitainen kokemus sikäli, että kirja ärsytti ja kantoi samalla kertaa. Kun ajattelen tuota ristiriitaa, olen iloinen. Se kertoo puutteineenkin vahvasta kirjasta.

    VastaaPoista
  5. Elegia, onko siitä jo pitkä aika, kun pyysit kirjaa? Ehkä on vain parasta odottaa.

    VastaaPoista
  6. lumiomena, vastasin Sinulle blogissasi, mutta laitan tänne myös vastaukseni:
    Luin arviointisi ja huomasin, että samat asiat kieliasussa, joista mainitset, olivat ärsyttäneet minuakin. Alku oli niin takkuista, että olin jättää lukemisen silleen, varsinkin kun alkuosassa kikkailtiin liikaa verbien kanssa. Myös tuo pesän saaminen oudoksutti samoin kuin darrat ja keppanatkin, mutta en jaksanut ruveta luettelemaan noita yksityiskohtia. Onneksi kieli oli kirjan keskivaiheilla mielestäni hyvää ja jopa hyvin taitavaa, niin että olin jo ihmettelemässä, oliko joku muu kirjoittanut nuo kohdat, niin paljon ne poikkesivat alun heppoisesta konstikkaasta kielestä.

    Kokonaisuutenahan kirja on aika hajanainen ja jopa sekavakin suuren henkilömäärän takia. Ehkä suurin heikkous kuitenkin on kieliasun epätasaisuudessa. Paikoin mestarillista sanan käyttöä ja sitten taas aivan hiomatonta huolimatonta kieltä. Aloittelevan kirjailijan ongelmia: päästää kirja käsistään puolivalmiina, kun on löytänyt kustantajan.

    En kuitenkaan halunnut keskittyä arvioinnissani kirjan heikkouksiin.

    VastaaPoista
  7. Marja-Leena: Mielestäni tämä kaikki onkin parasta kirjablogin pitämisessä: meillä on ihana vapaus kirjoittaa lukukokemuksistamme omasta näkökulmastamme ja nostaa esille ne seikat, jotka kirjoissa viehättävät tai ärsyttävät. Vaikka itse kiinnitin kovasti huomiota kieleen, jäi Veljen vaimo kirjana selvästi plussan puolelle.

    VastaaPoista
  8. Olet oikeassa, lumiomena, blogikeskustelut ovat kivoja, koska voidaan tuoda esiin omia ajatuksia kirjasta, jonka olemme lukeneet. Tulee esiin eri näkökulmia.

    VastaaPoista
  9. Minä en ollut kuullut tästä kirjailijasta yhtään mitään ennen Isoa Keskustelua Susan blogissa. Minähän vain luen valitsemiani kirjoja, hoidan vanhaa koiraa ja huushollaan, viikonloopuisin katson jonkun tarkoin valitun elokuvan,aamuisin luen Hesarin. Jos hän on ollut Hesarin sivuilla kultturissa, jokin hänessä ei ole kiinnostanut ja olen ohittanut.

    Elämä on niin lyhyt ja sitten se on ohi;-) Yritän valikoida yhä tarkemmin mitä luen, koska kaikkia maailman kirjoja en millään ehdi lukemaan. Lukemattakin tiedän, että tämä ei ole 'mun juttu'.

    VastaaPoista
  10. Aivan, Leena! Eräs ystäväni totesi äskettäin, ettei hän lue enää mitään, mistä ei heti alkuun ole kiinnostunut, koska HÄN ARVOSTAA ITSEÄÄN. Olen alkanut olla samoilla linjoilla viime aikoina, mutta vedettyäni noin kymmenen vuotta kirjoittajakursseja ja luettuani peruskoululaisten aineita ainakin yhtä mota vuotta, olen tullut armollisemmaksi aloitelijoita kohtaan ja siksi luin tuonkin kirjan, vaikka sulattelemistahan siinä sisällössä oli, kieltämättä ja olin kyllä jo aikeissa jättää koko jutun silleenkin, kun sivuja TUNTUI olevan aivan loputtomasti, sitten tuli jokin parempi kohta ja pinnistelin loppuun. ;) Ei ole aina herkkua tuo peruskoululaisten aineiden lukeminenkaan! Kas kun olen koulutukseltani äikän ja kuviksen ope. Murkkujen kanssa eläminen on lisännyt kivunsietokynnystä! :D

    VastaaPoista
  11. Siitä on noin viikko, kun lähetin sähköpostia ja pyysin kirjaa. Mitään ei ole kuulunut, mutta odotellaan. :)

    Nyt kun tässä virisi muutakin keskustelua, niin minussa varmaan asuu masokisti, koska kirjan keskeyttämiskynnys on minulla tosi suuri. Toisaalta se piirre kyllä sitten varmaan ohjaa valitsemaan kirjoja paremmin.

    Tämän kirjan haluaisin erityisesti lukea sen aiheuttaman kohun takia ja siksikin, että olen lukenut siitä niin monta mielipidettä ja arvostelua. :)

    VastaaPoista
  12. Elegia, kyselepä tuosta s-postiosoitteesta uudestaan, jos vaikka ovat vahingossa unohtaneet lähettää tuon kirjan. Tai s-postisi on hukkunut kirjapyyntöjen joukkoon. :)

    VastaaPoista
  13. Käväisin lukemassa tämän silloin tuoreeltaan, mutta en tullut kommnetoineeksi. Kirjoitin itsekin arvion helmikuussa, ja sen siivittämänä blogini kurkkausmäärät kolminkertaistuivat saman tien. Näihin päiviin asti juuri tämä kirjoitus oli kiinnostavinta, mitä blogissani oli tarjolla kävijöiden perusteella. Mutta kiinnostus myös lopahti hyvin nopeasti.Kuukausi kirjoituksen jälkeen se on kiinnostanut enää muutamaa harvaa. Enpä ole bongannut kirjailijaakaan missään sen jälkeen. Julkisuus on julmaa, ja yleisöllä lyhyt muisti.

    VastaaPoista
  14. Kirsi Hietanen, kyllähän se niin on, että "muodit" vaihtelevat. Ehkä kirja ei ollutkaan niin kiinnostava loppujen lopuksi, joten kirjoittajakin menetti siinä sivussa kiinnostavuutensa. Ensin odotettiin ja ihmeteltiin "ilmiötä" jne.

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani, toivottavasti tulet uudelleenkin.
Jätä viesti tai kommentti, ne ilahduttavat aina.

Sähköposti pitää laittaa, jotta linkki toimii, mutta sitä ei näytetä julkisesti.

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida. Nimettömät kommentit poistetaan, joten laita kommenttiisi ainakin nimimerkki.

Jos kirjoitat kommentin Nimi/URL-osoite-vaihtoehdolla, aloita URL-linkki http://-alulla, että se toimii!

Nimi/URL-osoite on oikea vaihtoehto esimerkiksi, jos blogisi on muussa palvelussa kuin Bloggerissa.


Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.