28.11.2011

Finlandia Junior -palkinto Vilja-Tuulia Huotariselle

Ma 28.11.2011
Olemme jälleen saaneet kuulla monista myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Näistä yksi on Finladia Junior -palkinto, jonka valinnan tänä vuonna suoritti muusikko Paula Vesala.

Suomen kirjasäätiön myöntämä palkinto on suuruudeltaan 30.000 euroaTämän lasten- ja nuortenkirjan palkinnon sai nyt Vilja-Tuulia Huotarinen kirjallaan Valoa, valoa, valoa (Karisto).

Kuva: HS.fi-sivulta, videokuvasta
"Ei vain se mitä kerrotaan, vaan se miten kerrotaan. Ei vain se mitä sanat tarkoittavat, vaan se miten ne on osattu asettaa", kerrotaan Sanaston sivulla Paula Vesalan kehuneen Huotarin kieltä.
Vilja-Tuulia Huotarinen (synt. 1977) on tamperelainen kirjailija. Ennen voittajateosta hän on julkaissut kolme runokokoelmaa sekä nuorille suunnatun Silja-trilogian. Hänet on palkittu mm. Suomen Kirjailijaliiton Nuori Manner -palkinnolla sekä Kalevi Jäntin palkinnolla. (Sanasto)

Videopätkä palkintojenjakotilaisuudesta yms. katsottavissa ainakin vähän aikaa täältä:
http://www.hs.fi/kulttuuri/Finlandia+Junior+-palkinto+Vilja-Tuulia+Huotariselle/a1305549928586

Nämä kirjat Huotarinen nimesi tärkeiksi nuortenkirjoiksi (HS.fi 23.11.2011):
1. Merja Otava: Puzzle (1966)
"Mikä tahansa Otavan kuudesta nuortenkirjasta käy tälle listalle. Hän kirjoitti 1960-luvulla sellaista proosaa, ettei samalle tasolle ole uudelleen noustu vieläkään."
2. Lucy Maud Montgomery: Runotyttö etsii tähteään (1927, suom. 1949)
"Läheisin kanadalaisen klassikkokirjailijan teoksista. Tärkeä kertomus kirjoittajan tiestä."
3. Uolevi Nojonen: Askeetti ei saa komplekseja (1972)
"Moderni koulukuvaus, pitkälle viety romaani sekä juonen että ihmiskuvauksen kannalta. Tosi virkeää kerrontaa."  

26.11.2011

Meneekö jo limboksi?

La 26.11.2011

Gummeruksen kevään kirjat
Lukaisin Gummeruksen pikkujouluista saamani kirjan ennakkokappaleen ja tyrmistyin, ällistyin ja suorastaan harmistuin.

Pikkujoulun kirjaesittely oli kiinnostava, samoin tarjoilut jälleen kerran ruhtinaalliset. Kiitos! Kirjamaistiainenkin on kiva juttu. MUTTA... Sanotaan, ettei makuasioista voi kiistellä.  Mutta ehkä kirjoista sentään voi.

Saamani kirja on kustantamon tulevaa tuotantoa. Julkaisuajankohdaksi on ilmoitettu tammikuu 2012, joka lähestyy pikavauhtia. Tillman kirjoittaa tänään blogissaan kirjasta, joka häntä oksettaa. Valitettavasti minunkin blogissani on nyt maininta kirjasta, joka ETOO. En oksenna, mutta jotain sinne päin. Jopa kyseisen esikoiskirjan kirjoittaja on päässyt kirjaluettelon kansikuvapojaksi. Kirja on Ari Wahlstenin Kosteiden mestojen balladi.

Olin kyllä jättää kirjan kesken jo alkumetreillä, mutta selasin sitten kuitenkin sen loppuun, koska en ollut uskoa silmiäni. Ajattelin, että kirjassa täytyy olla jotain, miksi sen on on hyväksytty ja painettu jopa kovakantiseen muotoon. Totesi kyllä, että teksti irtoaa kirjoittajalta letkeästi ja sujuvasti, jopa niin, että paikoin on pakko jopa nauraa kaverin toilailluille. Mutta 300 sivua tekstiä, jossa kaveri seikkailee kapakoiden kautta sängystä sänkyyn on kyllä uskomaton limbotason suoritus. Onhan se tosin ympätty Kallion kaupunginosaan, mikä kiinnostaa helsinkiläisiä, ainakin Kallion kasvatteja - joihin minäkin tavallaan kuulun, sillä äitini asui Kalliossa 30 vuotta - ja parissa kirjan kohdassa on ihan mielenkiintoistakin tarinaa, nimittäin kaverusten benjihyppyjen tarkka kuvaus ja oppitunnin pitäminen tarkkislaisille tai vastaaville ja näiden suhtautuminen filmaussessioon. Tosin se, mitä filmattiin onkin sitten täysin arveluttavaa varsinkin puistojuominkien kohdalta. Tuskin kyseisen kuvauksen tekemiseen määrärahoja heruisi, jos maksupuoli tosiaan tietäisi, mitä kuvattiin.

Wahlsten osaa kirjoittaa, mutta elämäkertamainen kuvaus munasillaan juoksusta sängystä sänkyyn tuhannen kapakan kautta antaa kyllä kirjoittajasta tosi mäntin kuvan. Luulisi tekstiä syntyvän kiinnostavammistakin aiheista, kun kerran osaa kirjoittaa. Kirjahan ei oikeastaan sisällä paljon mitään muuta. Ehkä sitä jonkin verran tullaan ostamaan, mutta eiköhän se pian kökötä kirjastojenkin poistohyllyissä 50 senttiä kappale. No, ehkä kustantaja on siihen mennessä saanut kulunsa pois.

Mietin, onko takana vedonlyönti samaan tyyliin kuin kirjan tarinassa: "--- minä olen kuuluisa kynäniekka --- minä ainakin osaisin käsikirjoittaa sellaista pornoa, jolla voisi voittaa vaikka Jussi-patsaan", jossa kirjoitetaan vedonlyönnin jälkeen synopsista pornoleffaan. Ja onko kirjoittajalla ollut päämääränä näyttää, että saisi kuin saisikin kustantamossa läpi kirjoittamansa tyhjänpäiväisen ja alatyylisen tekeleen...

Gummeruksen hallituksessa näyttää istuvan vain miehiä. Ja kustantajan linjakin alkoi selvitä luettuani muutamia lukunäytteitä Pekka Salojärven kirjasta Gummeruksen sivuilta.

22.11.2011

Suomeenkin runouden "suurlähettiläitä"?!

Ti 22.11.2011

Michelle Obama.
Kuva: Ntswe Monoena / EPA
Entäpä jos Suomessakin olisi tällainen vastaava projekti: The National Student Poets -projekti?!
Se on Yhdysvalloissa alkamassa oleva projekti, jossa ensi kesästä alkaen viisi korkeakouluopiskelijaa kiertää yhdysvaltalaisissa kouluissa kokonaisen vuoden ajan kertomassa runoudesta. He toimivat "runouden suurlähettiläinä" rohkaisten nuoria kirjoittamaan ja kehittämään luovia taitojaan.

Yhdysvalloissa jaetaan vuosittain nuorille kirjoittajille Scholastic Art & Writing -palkintojonka ovat saaneet esimerkiksi Sylvia Plath, Truman Capote ja Joyce Carol Oates.


The National Student Poets-projekti on tähän palkintoon liittyvää kampanjointia, jonka kunniapuheenjohtajana on Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Michelle Obama, jonka kerrotaan sanoneen tähän tapaan: Se mitä opit runouden kirjoittamisesta ja lukemisesta, säilyy mielessäsi koko elämäsi ajan.

Lähde: Yle.fi ja Reuters

21.11.2011

Kirjailijaseuroja yms.

Ma 21.11.2011

Keräilin itselleni listaa eri kirjailijaseuroista yms. ja laitan ne nyt myös tänne blogiini. Joillakin kirjailijaseuroilla on myös oma lehti, jonka ymmärtääkseni voi myös kuka tahansa tilata.

Alla listaa kirjailijaseuroista, kirjailijoiden omista sivuista, nettijulkaisuista ja blogeista tai vastaavista:

Stiiknafuulia, Oulun kirjailijaseuran kausijulkaisu


Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry
Karon Kuvalehti (Lue esimSavonia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat julkistettiin perjantaina 18. marraskuuta Kuopion kaupunginkirjastossa Kirjakantti-kirjallisuustapahtuman yhteydessä. jne)
Ukri ry
Lapin kirjailijat
Kirjailijayhdistys Paltta ry
Pirkkalaiskirjailijat
Kymenlaakson kirjailijat
Pohjois-Karjalaisia kirjailijoita


Tanskan kirjailijayhdistys, suomeksi  (ja tanskankielinen)
Färsaarten kirjailijayhdistys Valhalla, suomeksi (ja omakielinen)


Mika Waltari -seura
Väinö Linnan seura
Suomen kirjailijanimikkoseurat
Olavi Paavolainen –seura


Turkulaisia seuroja:
J.J. Wecksell –seura
V. A. Koskenniemen seura
Mikael Agricola –seura
Turun Aleksis Kivi –kerho

Suemen nuorisokirjailijat (ei www-sivua?)



20.11.2011

Elokuvasovitus suositusta kirjasta

SU 20.11.2011
Kuva: Elokuvan oma sivu
Aika takkuisesti olen lukenut vuodesta 2006 Kjell Westön kirjaa Missä kuljimme kerran. Kirja sai silloin Finlandia-palkinnon. Olen myös kuunnellut monta lukua kyseisestä kirjasta Kotilieden sivuilta.

Keskellä tätä pitkäksi venähtänyttä keskeneräistä projektiani päätin kuitenkin käydä katsomassa kirjasta tehdyn elokuvan, joka tuli ensi-iltaansa äskettäin. Elokuvasovitukselta odotetaan paljon, kun se perustuu suosittuun kirjaan. Koska en ole kokonaan lukenut kirjaa, en tiedä, miten uskollisesti elokuva seuraa Kjell Westön tekstiä.

Kuva: Elokuvan oma sivu
Elokuva oli aika pitkä, kaksi tuntia, mutta silti tuntui kuin siitä olisi puuttunut jotain oleellista. Tosin kuvattava ajanjaksokin oli pitkä 1900-luvun alusta 1940-luvulle. Tulossa on myös kuusiosainen TV-sarja tuosta Westön kirjasta 21. joulukuuta alkaen FST5 -kanavalla. Jos tämä elokuva on tiivistelmä, niin kovin hyvä tiivistelmä se ei ole. Ihailen kuitenkin nuorten näyttelijöiden vahvaa eläytymistä rooliinsa. Heidän suorituksensa olivat hyviä.
Kuva: Elokuvan oma sivu

Olisin kuitenkin odottanut käsikirjoitukselta elokuvamaisempaa otetta. Kameran käyttö oli taitavaa, mutta aika kaavamaista. Pysyttäydyttiin lähes koko ajan teatterimaisessa kuvauksessa. Olisin tosiaan odottanut syvällisempää tulkintaa. Ehkä syy oli kuvaustavassa. Lähikuvia ei ollut paljoakaan. Kuvaus oli teatterimaista, paljon yleiskuvia kuin näyttämöllä.

Vaan ei elokuva kuitenkaan niin huono ole, etteikö sen katsominen kannattaisi. Olisin kuitenkin toivonut, että kamera olisi tallentanut edes muutaman myönteisen kuvasarjan, hieman inhimillistä lämpöä, hieman elämäniloa johonkin väliin. Tai ehkä sitä sitten edusti naispääosan esittäjä diivamaisella persoonallaan.

En pidä sotaelokuvista, väkivalta ja ampumiset ovat minulle liian raskasta katseltavaa. Jotenkin olin lukemastani saanut hieman toisenlaisen kuvan, mutta enhän ole päässytkään vielä kirjan loppuun. Elokuvassa punaisten ja valkoisten yhteenotto nousee keskeiseksi ja ehkä se on kirjassakin keskeinen, vaikka itse olen kokenut kirjan enemmänkin ihmissuhtesiin keskittyväksi.
Kuva: Bio REX
Kaksi itsemurhaa ja sisällissodan teloitukset puolin ja toisin ovat rankkaa katseltavaa. En menisi toista kertaa tuota elokuvaa katsomaan. Tuskin katson TV-sarjaakaan. Kirjan saatan jossain vaiheessa lukea tai kuunnella loppuun.

"Pääosassa nähdään parhaillaan New Yorkissa teatterityön opiskeluja täydentävä Jessica Grabowsky, joka valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2007. Grabowsky on vieraillut näyttelijänä myös YLE TV1:n Kotikadulla.
Elokuvan miespääroolin tekee yksi Berliiniin asettuneen suomenruotsalaisen Nya Rampen -teatteriseurueen perustajajäsenistä, Jakob Öhrman.
          - - - -
 Missä kuljimme kerran menestyi hyvin myös teatterissa. 
Keväällä 2008 kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterissa saanut näytelmä veti suurelle näyttämölle yli 42.000 katsojaa. Teoksen ohjasi Kari Heiskanen."  
YLE Uutiset, 9. marraskuu 2011


Katso esittely (trailer), ELOKUVAN SIVULLA tai Youtubessa.


EDIT:
Haluan lisätä tähän, että ajankuvauksena, eräänlaisena "dokumenttifiktiona", emmehän oikeasti voi palata enää tuon ajan ilmapiiriin ja maisemiin – kaikki on kuviteltava – pidän tätä elokuvaa ihan hyvänä, mutta väkivallan ja sisällissodan eräiden puolien kuvaus on minulle liian rankkaa katsottavaa.
Kuten kirjoitinkin, näyttelijäosuudet olivat hyviä, samoin lavastus. Käsikirjoitukselta olisin odottanut enemmän, samoin kuvaajalta. Kovin pian en halua nähdä elokuvaa uudestaan edes pitempänä TV-versiona, vaikka siitä varmaan löytyy niitäkin asioita, joita elokuvasta kaipasin.

19.11.2011

Lukijan ääni äänikirjassa

La 19.11.2011

Selasin vanhaa blogiani muistellen Kirjamessuja 2009, jolloin tartuin Kari Hotakaisen kirjaan Ihmisen osa. Kirja roikkui sitten mukanani ainakin silloisen marraskuun, jolloin kirjoitin:
Kirjoja yöpöydällä, tajunnan virtaa 
Torstai 12.11.09 
Kirjapinot vain kasvavat. Marraskuu ryömii hitaasti ja hämäränä aamusta iltaan. Ikään kuin ei ehtisi mitään, tai jaksaisi. Hitaasti venyvää aikaa ja samalla niin nopeasti ohikiitävää. Aamulla herätessä on pimeää, nukkumaan käydessä on pimeää. Ja siinä välissä jotenkin niin ankean harmaata ja tasaista, että luulisi viikon kestävän ikuisuuden, mutta äkkiä huomaakin, että taas meni viikko eikä tullut tehtyä puoliakaan siitä, mitä olisi ehkä pitänyt.
Sellaista se on. Marraskuu. 
Rautatieaseman metrossa tapahtuu vedenpaisumus. Sataa lunta, sataa räntää. On kylmä, vaikka pakkastakaan ei ole paljon. Nukuttaa. Tekisi mieli nukkua pitempään, käydä levolle aikaisemmin. Mutta sitten valvotkin, yö humahtaa aamuksi. Taas on aika nousta, lähteä töihin, ehtiä bussiin, ratikkaan, metroon. 
Kirjapinot ovat ainoat, jotka elävät. Ne kasvavat kirja kirjalta, kaikki kirjat, jotka haluat lukea pinoutuvat vuoriksi yöpöydälle, kirjahyllyyn, eteisen hattuhyllylle. Kaikkialle. Mutta et pääse alkusivuja pitemmälle. Haukotuttaa. Ei kiinnosta. 
Koira haluaa ulos. Kiskot talvivaatteet niskaan. Kävelet, värjöttelet hämärässä illassa. Koiraa kiinnostavat kaikki hajut, karvaa lähtee. Harjaat ja harjaat. Koirankarvoista voisi tehdä lankaa, värjätä, kutoa villapaidan. Loputtomiin metri metriltä, tupsu tupsulta. 
Ei vaiskaan. On mentävä ajoissa nukkumaan. Ei pidä unohtua tietokoneelle. Hyvää yötä.
Kuva:© Marleena
Ei sanaakaan kirjasta Ihmisen osa. Kuitenkin kirjan kansi on tekstini kuvituksena tuolloin. Kirja säilyi siis pitkään yöpöydän kirjapinossa.

Nyt otin sen uudelleen esiin. Kävin nimittäin vaihtamassa itselleni tuon kirjan myös äänikirjaksi. Vein Elisan kauppaan yhden joutavista kirjoistani ja sain kortin, jossa oli koodi, jolla sain  tilalle e- tai äänikirjan Elisa Kirjasta. Valitsin Kari Hotakaisen Ihmisen osan äänikirjana. Nyt tuo kirja on siis fyysisessä kirjahyllyssäni paperisena versiona ja läppärissäni äänikirjana.

Olen aikaisemmin lukenut Hotakaiselta Juoksuhaudantien. Luin ko. kirjan, mutta se ei tehnyt minuun kovin suurta vaiutusta. Loppu oli jotenkin järkyttävän ikävä. Kirjasta ei jäänyt minkäänlaista hyvää mieltä.

Kuuntelen ja lueskelen nyt tuota Ihmisen osaa. Ritva Valkama lukee hauskasti ja sujuvasti. Mietin, jääkö  tuosta kirjasta tuo lukijan ääni vahvemmaksi muistoksi kuin kirjan teksti itsessään. Kauhean kiinnostavalta tuo kirja ei tunnu, mutta kuuntelen tai luen nyt jos mahdollista tuon kirjan loppuun.

Äänikirjoissa on lukijan ääni hyvin tärkeä, se värjää voimakkaasti kirjan sisältöä. Kiinnostavimmat kirjat eivät niinkään värity, niissä kirjoittajan ääni ylittää kenen tahansa lukijan äänen.

Lukijan ääni voi myös lisätä kiinnostusta kirjaan. Esimerkiksi Vuokko Hovatan lukema Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta alkoi kiinnostaa minua, kun sattumalta kuulin siitä pätkän radiossa. Toisaalta voi olla, että olisin kiinnostunut ko. kirjasta kuultuani tuon tekstipätkän kenen tahansa lukemana.

Äänikirjoilla on eniten merkitystä niille, jotka eivät pysty lukemaan tai eivät sairauden takia itse jaksa tai ovat opiskelemassa kieltä, jolloin opettelevat myös ääntämistä sanojen lisäksi.

Muistan myös, miten koulussa käsityöopettaja laittoi aina meidät vuorotellen lukemaan ääneen toisillemme jotain kirjaa tuntien aikana. Se piti oppilaat siihen aikaan hiljaisempina ja keskittyneempinä töihinsä, niin luulen.

17.11.2011

Venäjänkielisten kirjojen suomennoksia

To 17.11.2011
Sattumoisin osuin kirjastossa käydessäni lukupiirin tilaisuuteen, jossa esiteltiin uusinta venäläistä käännöskirjallisuutta. Kirjastonhoitaja Eliisa Puolimatka kertoi venäläisistä kirjailijoista ja Pasilan kirjastossa oli myös samaan aikaan näytteillä kyseisten kirjailijoiden teoksia, joita oli mahdollisuus myös lainata.

Ilmeni, että suomeksi on käännetty sangen vähän venäjänkielistä nykykirjallisuutta.
Kuva: © Marleena
Kuva: © Marleena
 Tässä luettelo Puolimatkan esittelemistä kirjoista:

Astvatsaturov Andrej: Ihmiset alastomuudessa
Jerofejev ViktorVenäläisen sielun ensyklopedia
Kurkov AndreiKuolema ja pingviini
Kljuchareva Natalja: Kolmannessa luokassa
Pelevin Viktor: Viides maailmanvalta
Vladimir Sorokinin: Pyhän Venäjän palveluksessa
Ulitskaja Ljudmila: Naisten valheet
Glukhovskij Dmitrij: Metro 2033
Akunin Boris: Patasotilas
Marinina Aleksandra: Varastettu uni

Lisää suomeksi käännettyä venäläistä kirjallisuutta löytyy tästä linkistä.

16.11.2011

Lohtuostoksia ;)

Ti 15.11.2011

Tänään ratkaisin yhden arvoituksen: Miksi kotini on täynnä kirjoja? Vastaus on ainakin osittain tämä: lohtuostoksia! Olenkohan jotenkin riippuvainen kirjoista!!?


Ainakin tänään ostin nämä kirjat kyseisestä syystä! En mennyt jäätelölle, en ostanut suklaata, en istunut kahvilassa, en mennyt elokuviin, en soittanut ystävälle, vaan ostin kirjoja! Peräti kolme. Toisinaan tarvitsen suklaata vastaavaan vaivaan. Nämä kirjat eivät kyllä pahemmin rasittaneet kukkaroani. Maksoin niistä yhteensä vain yhden euron. Menin kyllä kyseiseen kierrätyspuotiin tarkoituksena ostaa vain yksi kirja. Mutta kun tarjouksessa oli kolme kirjaa eurolla, tottahan valitsin kolme kirjaa.

Maksoin tänään vinon pinon laskuja, asuntolainaa ynnä muuta suurin piirtein tilin tyhjäksi. Sitten varasin terveysasemalta ajan kipeän polveni takia. Jo neljäs kuukausi linkuttamista. Saa nähdä voiko polvelle enää tehdä mitään. Loukkasin sen jo kesällä enkä saanut siihen lääkärien kesälomien takia mitään kunnollista hoitoa. Syksy on mennyt kiireiden merkeissä (taas sana jota ei saa käyttää, niin sanoi ainakin Manta, lukioluokkieni suomenmaikka! Älä kerro kenellekään että olen itsekin suomenmaikka!) ja ajattelin, että kyllä se siitä, vaan viimeisimmän kuukauden aikana polveni on vaan mennyt taas huonommaksi.  Kierukka poikki, ristiside tai nivelsineet revähtäneet? Saa nähdä tuleeko siihen nyt jotain järkevää apua.

On sentään suurenmoista, että kirjat on keksitty! Ja nykyisin on paljon divareita, kirppiksiä, kierrätyskeskuksia, joten kiinnostavia kirjoja voi saada halvalla jopa ilmaiseksi, mikä ei omana opiskeluaikanani vielä ollut mahdollista. Silloin kirpputoreja oli lähinnä vain Pariisissa ja Roomassa. Divarien kirjatkin olivat silloin vielä aika kalliita.

Olen vuosia kerännyt taiteilijoiden elämäkertoja ja päiväkirjoja. Nämä kolme kirjaa ovat juuri tuota sarjaa: taiteilijaelämää. Tuon Ain'Elisabet Pennasen kirjan olen lukenut kauan sitten. Siihen liittyy pieni vähän surkea tapauskin. Kirja oli lainassa kirjastosta ja sitten siihen kaatui kahvia! Olin silloin tosi köyhä tyttö ja pelkäsin kirjaa palauttaessani, että joudun maksamaan kirjan. Vaan kirjastonhoitaja ei joko huomannut asiaa tai sitten sääli köyhännäköistä opiskelijatyttöä ja antoi asian olla. Muistelen tapausta sangen kiitollisena, sillä siihen aikaan minun olisi ollut tosi vaikeaa saada rahat uuteen kirjaan. Olenhan minä tuon tapauksen jälkeen kuitenkin maksanut vuosia reippaasti veroja, joista kirjastojen määrärahatkin otetaan.

Oikeastaan nämä kirjat kuuluvat myös Lurun Taiteilijaelämää-haasteen antamaan innoitukseen, joka tosin kohdallani ei ole aivan uusi, sillä olen jo vuosia kerännyt taidekirjoja ja taiteilijaelämäkertoja ja vastaavia kirjoja.

13.11.2011

Kokeile ilmaista e-kirjaa

Su 13.11.2011

Kuva: Elisa
Elisa Kirja on lähtenyt kovaan kilpailuun e-kirjojen puolesta ja tarjoaa sivuillaan ilmaista e-kirjan lukemista palvelun kokeilijoille. 
Lähdin itsekin kokeilemaan ja valitsin tietokoneellani luettavaksi Emile Zolaa. Joku oli jo napannut käyttämäni nimen Marleena, joten olen siellä jälleen Spektrinä, jota nimimerkkiä aikaisemmin käytinkin blogeissani. 

Luen tosin mieluummin paperista kirjaa enkä ole hankkinut vielä minkäänlaista lukulaitetta läppärin lisäksi. Tilaasäästävä vaihtoehtohan lukulaite kirjoineen muistiin pakattuina kyllä on, mutta nuo "nettikirjat" eivät ole mitenkään halpuudella pilattuja, päinvastoin.  Kovaa bisnestä tuntuu olevan. Helppous kirjojen luettavaksi saamisessa on tietysti plussaa. Ei tarvitse lähteä ostoksille kauemmas omaa fyysistä sijaintiaan.

Kuva: Elisa
Kirjanäytteen ja kokonaisen ilmaisen kirjankin voi ladata iPadiin tai Android-tablettiin,  iPhone- tai Android-puhelimeen tai tietokoneelle. Palvelu on tarkoitettu yli 13-vuotiaille.

Elisalla on meneillään myös kirjojen vaihtoviikot 22.12.2011 asti, joten voit vaihtaa oikean hyväkuntoisen kirjan Elisan ääni- tai e-kirjaksi.

12.11.2011

Maailman kirjallisuuspalkinnot suomalaistenkin tavoitettavissa?

La 12.11.2011

Kuvassa Mika Waltari
Kuvassa F. E. Sillanpää
Melkein jokainen suomalainen tietää, että vain yksi henkilö on Suomessa saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon, joka nykyisin on noin miljoona euroa. Sen sai Frans Emil Sillanpää vuonna 1939. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että Sillanpää käytti salanimeä E. Syväri.

Mika Waltari, joka käytti useita salanimiä kuten Kristian Korppi, Leo Rainio (yhdessä Armas J. Pullan kanssa), Leo Arne ja Nauticus, ei kuitenkaan saanut Nobelia, vaikka hän lienee Suomen ulkopuolella menestyneimpiä suomalaisia kirjailijailijoita. Hänen kirjansa yltivät myös kansainvälisille bestseller-listoille.

WSOY kertoo Sofi Oksasen romaanin Puhdistus, Purge (englanniksi, kääntäjä Lola Rogers ) kilpailevan vuonna 2012 englanninkielisen maailman tunnetuimmasta ja suurimmasta kirjallisuuspalkinnosta IMPAC Dublin Literary Award, joka on suuruudeltaan 100 000 euroa. Palkinnon taustalla ovat kehitysyhtiö, Dublinin kaupunki ja sen julkinen kirjastolaitos. Katso lisää täältä ja täältä.
Kirjastoväen asettama ehdokaslista julkistetaan 12.4.2012 ja voittaja on selvillä 13.6.2012. Myös voittaneen kirjan kääntäjä palkitaan.

Kirjastojen suosituksia voi lukea täältä. 
Sofi Oksanen Wikipediassa. Romaani Puhdistus Wikipediassa.
Lue tai kuuntele näyte kirjasta Puhdistus.

Kirjallisuuspalkinnot puhuttavat

La 12.11.2011

Yllä: Kuvakaappaus MTV3:n uutisista
Kirjat ovat saaneet viime vuosina yhä enemmän tilaa mediassa ja erilaiset palkinnot, palkkiot ja apurahat ovat nousseet yleiseksi aiheeksi lehdistössä. Ns. tavikset niistä eivät kai sen enempää piittaa kuin ennenkään. Lukutoukat, eliitti, "sivistyneistö" ja kirjailijoiksi aikovat ja senkaltaisesta urasta haaveilevat kai ovat juuri niitä, joita asia eniten kiinnostaa. Eliitti voi olla kirjallisuuskuvioissa mukana joko yleissivistyksen puitteissa (muistan miten kouluaikana äidinkielenopettajani erityisesti kielsi käyttämästä sanaa "puitteissa"), siis taustavaikuttajina ikäänkuin raameissa: mm. ostavana yleisönä ja siksi tärkeänä tekijänä, mutta myös diletantteina niin sanan myönteisessä kuin kielteisessäkin merkityksessä.



Suomen Kustannusyhdistys ry:n yhdessä opetusmineteriön kanssa 1983 perustama Suomen Kirjasäätiö valitsee vuosittain suomalaisen romaanin, jonka kirjoittaja saa Finlandia-palkinnon.
"Suomen Kirjasäätiö on nimittänyt myös lautakunnan, joka valitsee enintään kuusi romaania palkintoehdokkaaksi. Valintalautakunnan puheenjohtaja on kulttuuritoimittaja Hannu Marttila ja jäsenet toimittaja Tuula Ketonen (Olga K) ja suomentaja Kristiina Rikman."
Tässä tarkemmin:
"Palkintolautakuntaan on nimetty seuraavat henkilöt:
kulttuuritoimittaja Hannu Marttila, puheenjohtaja
toimittaja Tuula Ketonen (Olga K)
suomentaja Kristiina Rikman 
Lopullisen palkinnonsaajan asetetuista ehdokkaista valitsee teatterinjohtaja Pekka Milonoff.

Pyydämme kustantajia lähettämään lautakunnan jäsenille Kirjasäätiön toimistosta (sirkku.palomaki@kustantajat.fi, tai puh. (09) 228 77 252) saataviin osoitteisiin kappaleet niistä romaaneista, joiden halu­taan osallistuvan valintaan.

Liittäkää lähettämiinne kirjoihin saate, jossa kerrotaan kirjan olevan FIN­LANDIA-ehdokas. Yhden kappaleen pyydämme lähettämään myös Suomen Kirjasää­tiölle osoitteeseen PL 177, 00121 HEL­SINKI.

Osallistumismaksun, 80€/kirja, Suomen Kirjasäätiö laskuttaa erikseen.

Finalisteiksi päässeiden teoksien kustantajilla on tapana tehdä yhteismarkkinointia ehdokasteoksista. Tämän markkinoinnin kustannuksista ja toteutuksesta vastaavat kustantajat itse.

Pyydämme, että kilpailuun osallistuvat kirjat lähetettäisiin aina heti niiden ilmestyttyä. On erityisen tärkeää, että lautakunta saa keväällä ilmestyneet kirjat luettavakseen jo ennen kesää.

SUOMEN KIRJASÄÄTIÖ"

Tunnustuspalkinto on jaettu vuodesta 1984 lähtien. Kirjasäätiö nimeää myös henkilön, joka valitsee voittajan. Voittaja valitaan säätiön nimeämistä kirjoista. Miksi yksi henkilö saa päättää näinkin suuren palkinnon antamisesta, on kadunmiehelle (-naiselle) arvotus. Ainakin minulle. Tänä vuonna kuusi ehdokasta on valittu 130:stä kirjasta.

Pitää muistaa, että Kirjasäätiön takana on siis yhdistys, joka on suomalaisten kirjankustantajien yhteistyö- ja edunvalvontajärjestö. Takana ovat siis kaupalliset intressit.

Ketkä ovat Finlandia-ehdokkaat ja kuka lopulta korjaa vuoden 2011 potin, 30 000 euroa selviää viimeistään 1. joulukuuta, jolloin 28. kerran kyseinen palkinto jaetaan. Tänä vuonna voittajan valitsee KOM-teatterin ohjaaja, vasemmistolainen Pekka Milonoff.

Ehdokkaiden joukossa on vasemmistonuorten novellikilpailun voittaja esikoiskirjailija Laura Gustavson, novelli oli Kesä rynkyn kanssa, romaani on Huorasatu, Into.
Muut Finlandia-ehdokkaat ovat esikoiskirjailija 
Jenni Linturi – Isänmaan tähden,Teos; 
Kristina Carlson – William N. päiväkirja, Otava; 
Rosa Liksom – Hytti nro 6, WSOY
Laila Hirvisaari – Minä, Katarina, Otava  ja 
Eeva-Kaarina Aronen – Kallorumpu, Teos. 

Lue lisää Suomen kirjasäätiön sivuilta (☜ klikkaa)
"Kirjailijan tai kustantajan, joka haluaa asettaa julkaisemansa romaanin ehdolle Finlandia-palkinnon saajaksi, on toimitettava teos kullekin lautakunnan jäsenelle säätiön ilmoittamaan määräpäivään mennessä. Lähettäjän on lisäksi toimitettava yksi kappale kirjaa säätiön toimistoon sekä maksettava säätiön tilille osallistumismaksu, jonka suuruuden säätiön hallitus päättää vuosittain.

Palkintoehdokkaita nimettäessä lautakunta ottaa huomioon edellisen vuoden lautakunnan ehdollepanopäätöksen jälkeen ilmestyneet uudet romaanit. Mikäli romaani on julkaistu alkuperäisteoksena muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, se voidaan siirtää käsiteltäväksi silloin kun romaanin suomen tai ruotsin kielinen käännös ilmestyy.

Lautakunnan tulee pyrkiä päätöksessään yksimielisyyteen. Mikäli yksimielisyyttä ei saavuteta, on suoritettava äänestys, jos yksikin lautakunnan jäsen sitä vaatii. Lautakunnan on perusteltava päätöksensä.
Lautakunnan kokouksissa käytyjä keskusteluja tai äänestyksiä ei julkisteta. Palkintoehdokkaat, palkinnon saaja sekä päätösten perustelut julkistetaan Suomen Kirjasäätiön järjestämissä tilaisuuksissa."
Aikaisempien Finlandia-palkintojen saajat näet täältä.
Alun perin palkinto myönnettiin mille tahansa kaunokirjalliselle teokselle, mutta vuodesta 1993 sen on voinut saada vain romaani. Samana vuonna sääntöjä muutettiin siten, että lopullisen palkinnonsaajan valitsee kolmijäsenisen lautakunnan ehdolle nimeämistä 3–6 kirjasta yksi tuomari. Finlandia-palkinto on Suomen tunnetuin kirjallisuuspalkinto.
Palkinto myönnettiin sääntöjen mukaan aiemmin vain Suomen kansalaiselle, mutta kun ehdokkaaksi vuonna 2010 nousi Alexandra Salmela, jonka huomattiin vasta jälkikäteen olevan Slovakian kansalainen, muutettiin sääntöjä siten, että vastedes palkinto myönnetään ansiokkaalle suomalaiselle romaanille riippumatta kirjoittajan kansallisuudesta.
Wikipedia
EDIT:
"Lautakunnan kokouksissa käytyjä keskusteluja tai äänestyksiä ei julkisteta. Palkintoehdokkaat, palkinnon saaja sekä päätösten perustelut julkistetaan Suomen Kirjasäätiön järjestämissä tilaisuuksissa."
En tiedä muita julkisia, siis yleisölle avoimia, Suomen Kirjasäätiön tilaisuuksia kuin Kirjan ja ruusun päivän tapahtuman, joka pidetään toukokuun 6. päivänä. Wikipedia En muista siellä kuulleeni syitä siihen, miksi Finlandia-palkinnon valitsee vain yksi henkilö.
"SKY on Suomen vanhin elinkeinoelämän etujärjestö. Se on perustettu vuonna 1858. Yhdistystä ideoimassa ja perustamassa oli monia aikansa voimahahmoja: Z. Topelius, Paavo Tikkanen, F. W. Frenckell. Ensimmäisenä toimintavuotenaan sillä oli 19 jäsentä.


Toimintansa alussa SKY keskittyi tehostamaan kirjojen jakelua ja luomaan maahan kirjakauppaverkkoa. Tällöin kehitettiin tänäkin päivänä maailmassa ainutlaatuinen näytevarastojärjestelmä. Muun kustantajien edunvalvonnan vuoro tuli vasta vuosikymmeniä myöhemmin.


SKY:n ja kirja-alan historiaan voit tutustua tarkemmin 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistusta teoksesta Paras tawara maailmassa (Kai Häggman, Otava 2008)


Suomen Kustannusyhdistys ja sen jäsenet
Tänään SKY:n jäsenenä on yli 100 kirjankustantajaa. Ne vastaavat noin 80 %:sta maan kaupallisesti kustannetuista kirjanimikkeistä ja yli 90 %:sta kirjamyynnistä. SKY:n jäsenyritykset julkaisevat vuosittain noin 5 000 uutuuskirjanimikettä. Kustannusyhdistyksen jäsenten myynnin arvo on noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Kustantamot työllistävät välittömästi yli 1 500 ihmistä. Tämän lisäksi tulevat mm. painolaitosten ja logistiikkayhtiöiden henkilöstöt."

Opastusta menestymiseen

Kuva: Talouselämä
Pe 11.11.11

Lueskelin tässä 2001 painettua pehmeäkanista Richard Carlsonin kirjaa Älä hikeenny raha-asioista, WSOY, 210 sivua.

Huomasin Talouselämän kirja-arvostelusta, että ainakin Helinä Hirvikorpi on hikeentynyt tästä kirjasta 3.12.2001. Minusta tähän kirjaan voi kuitenkin suhtautua avoimin mielin. Carlsonin peräänkuuluttamassa riippumattomuudessa on totuuden juvä. Haluaisin itse olla riippumaton.

"PETTYMYS AIHEUTTAA LAMAANTUMISTA JA TAKAPAKKIA..." Carlson kirjoittaa hyödyllisestä ja tuhoavasta intohimosta. Kiireinen aikataulu, suuret sopimukset, työ on kiinnostavaa vain niin kauan kuin kaikki sujuu hyvin. Sillä tiellä uhkaa kyllästyminen tai se voi olla hyvin kiihottavaa, hulluuteen asti. Monet elävät joko menneisyydessä tai haaveillen tulevasta. Carlson painottaa lempeämpää intohimon muotoa, kiihkoilun sijaan rauhallista keskittymistä nykyhetkeen.

"Anna ja anna ja vielä kerran anna" on erään kirjan kappaleen otsikko. Olen, vielä ollessani täysin tietämätön tästä kirjasta, huomannut tuon antamisen johtavan yllättäviin tuloksiin. Kaikkea, mitä olen elämässäni pyyteettömästi antanut pois, olen saanut tulvimalla takaisin! Se on tosiaan kummallista, mutta minulla on valtavasti kirjoja, vaikka olen antanut niitä suuret määrät pois. Vaatteita on myös aika reippaasti, niitäkin olen jaellut aina välillä eteenpäin, vaikka tietysti naisena aina välillä sorrun naisihmisten normaaliin valitteluun, ettei kerta kaikkiaan ole mitään päälle pantavaa! Nyt tämän kirjan innostamana pitää kokeilla asiaa tähänastista paremmin myös rahan suhteen aina alkaen siitä, että yritän tästä lähtien pitää takin taskussa valmiina muutamia kolikoita tippiä varten ja romanikerjäläisille, jotka istuvat kylmässä kaduilla kerjäämässä. Karjalainen vieraanvaraisuus on meillä suvussa jo verenperintönä. Katsotaan mitä seuraa.

Carlson on sitä mieltä, että stressaantuneet ihmiset ovat alttiimpia tekemään virheitä. Ärtyisinä ja kyllästyneinä tuollaiset ihmiset työntävät muita ihmisiä pois luotaan ja inspiroivat muita ihmisiä näyttämään heille huonoimmat puolensa. Kun ei levitä hermostuneisuutta ympärilleen, saavuttaa monenlaista hyvää ikävien asioiden sijaan. Stressivirusta ei pidä levittää ympäriinsä. Etukäteen huolehtimista tulee kaikin tavoin välttää, koska siten kuormittaa ja rasittaa turhaan itseään ja muita,  eihän  voi todella tietää meneekö joku asia lopulta pieleen. Ehkä kaikki onnistuukin ja silloin etukäteen suremisesta on tullut turhaa harmia.

Menestyminen vaatii hyviä tekoja. Maksa kuitenkin myös itsellesi, opettele säästämään. Laita talteen pahan päivän varalle, mutta surematta etukäteen turhaan. ÄLÄ KESKITY ONGELMIISI, SILLOIN JOUDUT NIIDEN VANGIKSI! Pelot, tunnepatoutumat, energian hukkaaminen, monet negatiiviset asiat seuraavat siitä, että keskitymme hautomaan ikäviä asioita. Ongelmamme voivat ratketa jopa itsestään tai keksimme jonkun hyvän keinon tilanteeseemme, jos emme anna negatiivisten tunteiden vallita. Kun mieli on maassa, itsetuhoisetkin ajatukset voivat päästä voitolle ja siten pahimmassa tapauksessa kaikki on menetetty. Sen sijaan, jos lakkaamme valittamasta, alamme ennen pitkää nähdä myös uusia keinoja asian ratkaisemiseksi. Jos pidämme muita ihmisiä vain ahneina oman voiton tavoittelijoina, unohdamme, että useimmat ihmiset ovat kuitenkin anteliaita jahyväsydämisiä. Ne, jotka eivät ole, ovat oikeastaan itse avun tarpeessa.

Ole armelias itsellesi, kun mieli on maassa ja kiitollinen, kun mielialasi on hyvä, niin säilytät suhteellisuuden tajun, etkä ikävien tilanteiden sattuessa menetä elämäsi hallintaa. Älä tee masentuneena tärkeitä päätöksiä, vaan rentoudu. Sano itsellesi, että kun mielialasi kohenee, luovat kykysi näkevät taas päivänvalon.

"Palkkaa itseäsi parempia työntekijöitä". Älä pelkää, että joku voi olla parempi kuin sinä tai että sinut voidaan korvata. Hyvässä firmassa palkataan töihin toinen toistaan parempia yksilöitä, huonosti menestyvässä firmassa johto palkkaa itseään heikompaa väkeä, koska pelkää joutuvansa sivuun. Johtajan tulisi pyrkiä rakentamaan menestyvää yritystä eikä päinvastoin. Palkkaa pätevää työvoimaa.

Käytä aikasi siihen, missä olet todella hyvä. Älä tuhlaa aikaasi tekemällä sitä, missä toiset olisivat parempia. Mietin, että asian voisi soveltaa myös omaan yksityiseen elämäänsä, vaikka ei omistaisikaan mitään firmaa.

Voita pelkosi, avoimuus palkitaan. Tiedä, hanki tietoa, älä luule. Älä pitäydy uskomuksissa "en pysty siihen", tuo ei ole minua varten, se ei ole luonteeni mukaista, minulla ei ole aikaa jne. Oman sisimmän kuunteleminen on tärkeää. Voit aina aloittaa tästä päivästä, eilinen on jo mennyt. Menneisyydellä on niin suuri merkitys kuin sille annamme. kielteisyys kannattaa jättää taakseen ja alkaa elää tätä hetkeä. Pyri irti vanhoista tottumuksista, jos ne kahlitsevat sinua.

Hakeudu menestyjien seuraan, varakkaat ihmiset nauttivat siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita heidän menestyksestään. He myös yllättävää kyllä mielellään auttavat myös muita. Kysy huipulta! Tunne itsesi, tiedä heikkoutesi, keskity siihen, missä olet hyvä, mitä osaat. Tee sitä, mistä nautit, mistä pidät.

Älä anna menestyksen nousta päähän, ole ystävällinen ja antelias. Ole jatkuvasti valmis muuttumaan. Keskity olennaiseen. Jätä lähtemätön vaikutus, pyri antamaan itsestäsi myönteinen vaikutelma. Nämä ovat osittain kirjan otsikoita. Carlson peräänkuuluttaa monissa asioissa tervettä maalaisjärkeä. Opi nauramaan virheillesi, mietiskele. Jokaisesta erehdyksestä voi oppia.

Pyydä, mitä haluat. Pyydä palkankorotusta, pyydä anteeksi. Uskalla pyytää. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Kaikilla ihmisillä on sisäinen halu olla avuksi.

Lopeta asioiden suurentelu. Päätä lopettaa kielteinen ajattelu. Älä lisää vettä myllyyn tulehtuneessa  tilanteessa. Aikasi on kallisarvoista, älä anna negatiivisille ajatuksille aikaasi. Itsesäälillä et auta itseäsi. Älä vajoa valittelun ansaan. Olosuhteet eivät tee ihmistä, vaan paljastavat hänet. Huitaise kuin kärpäset pois kaikki entinen jos menneisyytesi olosuhteet ovat olleet vaikeat. Älä anna peloille valtaa, mutta toimi tosiasioiden mukaan. Jos olet ylipainoinen 45-vuotias, sinusta ei tule koripalloammattilaista!

Opi tavoittelemaan tähtiä! Ajattele analyyttisesti, mieti, ole joustava. Hyväksy tosiasiat, muuta, mitä voi muuttaa. Tunne oma työskentelyrytmisi. Älä joudu pakokauhun valtaan! Taivas ei putoa päähäsi, paniikki ei ole koskaan hyväksi.

Uneksi! Luo sisältä ulospäin! Säästä "pahan päivän varalle",  myöhemmin tarvitessasi voit käyttää säästöt tai antaa ne muille. Vältä turhia ylellisyyksiä. Iloitse muiden menestyksestä! Hanki itsellesi neuvonantaja! Ole huomaavainen. Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Älä pelkää pyytää apua. Lakkaa syyttelemästä. Älä luovuta valtaasi muille. Vaali huumoria, opettele hymyilemään! Älä hermostu takaiskuista! Ole luottamuksen arvoinen.

Keräilin tähän kirjoitukseeni monia kirjan otsikoista. Minusta kirjan ajatukset eivät suinkaan ole huonoja, eivätkä kaikki neuvot koske vain rahallista menestymistä.

Tämänkin kirjan lukeminen kannattaa, jos pystyy omaksumaan uusia asioita ja on halukas yleensäkin ottamaan neuvoja vastaan ja miettimään niitä. Ei tämä kirja tosiaan ihan puppua ole.

9.11.2011

Hulvatonta mielikuvituksen lentoa

Ke 9.11.2011

Kuva: Bazar
Enpä muista aikoihin lukeneeni näin hassua kirjaa. Itse asiassa en ole kovin kevyen ja ilottelevan kirjallisuuden ystävä, mutta tämä kirja, David Safier: Huono karma, Bazar 2011, 280 sivua, on yhtaikaa surullinen ja hauska, kevyt ja syvällinen. Piti nauraa ja välillä melkein itkeä näitä sivuja tavaillessa.

Kirjan päähenkilön kautta David Safier luo omalaatuista näkymää muurahaisten,  kastematojen, marsujen, kissojen ja koirien maailmasta aina läskin Marian sielunelämään, jotka yhtä kaikki ovatkin Kim Langen elämää. Casanovakin kulkee mukana läpi kirjan.

Naurun tyrskähdyksiltä ei voi välttyä.

Näennäisestä keveydestään huolimatta kirjassa on sangen syvällisiä asioita, jotka koskettavat varmasti tavalla tai toisella jokaista meistä. Menestyvän Kim Langen elämä matoisesta maailmasta nirvanaan pitää niin otteessaan, että kirjaa ei malttaisi millään laskea käsistään.

"Saksassa kirjaa on myyty yli 1,6 miljoonaa kappaletta, ja teos oli Der Spiegelin bestsellerlistalla huimat 25 viikkoa. Kirjan käännösoikeudet on myyty 26 maahan." (Bazar)

Suorastaan mahdoton kirja! Lue jos voit!

7.11.2011

Huvittaiskos nauraa?

Ma 7.11.2011

En ole kauhean innostunut vitsikirjoista, vaikka joskus selailenkin niitä. Olen jopa opetellut joitakin mojovia vitsejä oppilaitani varten, sillä sopivassa tilanteessa lausuttuina, tilanne saa uusia vivahteita. Niin myös joskus koulutunnitkin.

Käteeni osui tässä päivänä muutamana kirja, jota en tosiaan voinut lukea hihittelemättä:


Netti ei vaan toimi – Parhaat Facebook-mokat, jonka kirjoittajana ovat olleet naamakirjan kansa osa tietämättään ja osa tietoisesti. Tietoisesti ainakin ne, jotka ovat sisältöä tähän kirjaan lähettäneet.

Kirja on Atena-kustantamon uusinta tuotantoa ja Atenan sivuilla on myös luettavissa kirjasta muutama lukunäyte (pdf), joista yksi keskustelu ei kyllä minua oikein naurata, vaan kauhistuttaa. Siis se mikroaaltouuniohje Kohta Salla ei enää soita! Toivottavasti Salla ei kokeillut tuota ohjetta. Lapsille pitäisi AINA selittää, miksi jotain ei saa tehdä. Silloin tällaistakaan keskustelua ei ehkä pääsisi syntymään.

Näytesivuilta selviää myös, mistä kirjan nimi tulee!

Nauraminen tekee hyvää ja ainakin kaksi kertaa päivässä pitäisi nauraa, joten tästä kirjasta voisi olla apua! :)

Kurkkaa myös: http://feissarimokat.com

Ilmastonmuutoksesta

Ma 7.11.2011



Selailin hieman uusinta Tieteessä tapahtuu -lehteä ja kiinnitin huomioni Valto A. Peiposen kirjoitukseen Pohjoisnavan jääkalotti, Luoteisväylä ja ilmastonmuutos (Täältä voi lukea tiivistelmän). Kirjoituksessaan Peiponen kertoo, miten  mm. kesällä 2007 Luoteisväylä avautui laivaliikenteelle noin kuukauden ajaksi elo–syyskuussa, mistä eräät ilmastotieteilijät vetivät ne johtopäätökset, että kesällä 2008 napajäätikkö sulaa kokonaan, jolloin pohjoisnavalla voi harrastaa vesisuksilla hiihtoa.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Luoteisväylä ei avautunut laivaliikenteelle kesällä 2008 eikä  seuraavanakaan kesänä. Peiponen kirjoittaa:
"Ilmastonmuutoksesta kiistelee kaksi tieteellistä koulukuntaa, joista toinen edustaa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta (hiilidioksin määrän kasvu ilmakehässä), toinen koulukunta katsoo auringon aktiivisuuden vaihtelun olevan syynä (säteilyn määrän vaihtelut)."
Kirjoituksessaan Peiponen kertoo, miten vuosina 1645–1715 vallitsi ns. pikku jääkausi, jolloin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa oli kylmää ja Itämeri sekä Thames-joki sekä Keski-Euroopan joet jäätyivät. Suomi joutui kokemaan 33 katovuotta sadan vuoden aikana.

Galileo Galilei vuonna 1612 havaitsi kaukoputkellaan auringon pinnassa tummia pilkkuja ja paljasti niitä seuraamalla auringon pyörimisliikkeen. Auringonpilkkuja oli 1600-luvulla vähän ja niiden 11-vuotinen sykli puuttui kokonaan, mutta sen jälkeen auringon syklit ovat jatkuneet vuosisatoja ja nyt 2011 seurataan 24. syklin kehitystä.
Kuva: ClipArt
Yhdysvaltalainen astronomi J. A. Eddy (1931–2009) jäljitti 1600-luvun  tilanteen syitä ja huomasi "pidentyneen auringonpilkkuminimin". Auringonpilkkujen lukumäärä vuosien 1650–1700 välisenä aikana oli nolla 31 vuotena. Eddy huomasi auringon aktiivisuuden vaihteluilla olevan vaikutusta maapallon lämpötiloihin. Tästä hän kirjoitti Science-lehdessä vuonna 1976. Myöhemmissäkin tutkimuksissa on päädytty samaan. Auringon aktiivisuus on ollut säännöllisesti 1700-luvulta lähtien 11,2 vuoden syklissä. Kylmää 1600-lukua seurasi lämmin 1700-luku "Linnén lämpökausi", 1800-luvun alkupuolella oli kylmä jakso "Daltonin lämpökausi".
Kuva: ClipArt
Magneettiset kentät kehittävät auringon pintaan auringonpilkkuja, joilla on positiivinen ja negatiivinen lämpövaraus ja jotka voivat läpimitaltaan olla maapalloa suurempia. Maapallon ilmastovyöhykkeiden luokittelun luoja Wladimir von Köppen (1846–1940) päätteli, että aurinkosyklin kuluessa pilkkumaksimien aikana maapallon lämpötila on alhaisin ja minimien aikana korkein, koska tummien pilkkujen peittämän auringon kirkkaus vähenee.

Kuitenkin suomalainen ilmatieteen professori Oscar W. Johansson (1878–1956) totesi Helsingin ja Oulun lämpötilasarjojen mukaan, että auringonpilkkujen maksimiaikana lämpötila oli korkeampi ja sadossakin muutoksia.

Vuosina 1957–59 oli auringonpilkkumaksimi korkein 350 vuoteen. Sen jälkeen pilkkumaksimit ovat pysyneet suhteellisen korkeina 2000-lukuun asti (23. sykli). Auringon säteily kohdistuu maapallolle kahdesti vuodessa päivän tasaajalle ja kahdesti Kravun ja Kauriin kääntöpiirien väliselle alueelle. Maa-alue ei pysty varastoimaan lisäsäteilyn lämpöä, mutta merivedet kyllä. Meriveden pintalämpötila on päiväntasaajalla vuoden ympäri noin 26–27 celsiusastetta, paikoin jopa 29–30 celsiusastetta. Lämpimät merivirrat, erityisesti Golf-virta sulattaa arktisen merijään reunoja ja alapintaa sekä lämmittävät ilmaa jään yläpuolella.

Kuva: ClipArt
John Eddy esitti (Giovanelli 1984), että maapallon ilmastonvaihtelut ovat 7500 vuoden aikana auringon aktiivisuuden mukaan siten, että auringon maksimien aikanalämpötila on kohonnut ja jäätiköt perääntyneet ja ohentuneet ja aurinkominimien aikana lämpötilan laskun seurauksena kasvaneet. Myös sateliittien avulla on auringon säteilyn lämpötilanvaihteluja tutkittu.

Peiponen tiivistää kirjoituksensa lopussa:
"Viisikymmentä vuotta jatkunut auringon suhteellisen korkea aktiivisuus yhdessä meriveden pintakerrosten lämpenemisen kanssa on syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen."
Jos ilmastonmuutos kiinnostaa, kannattaa lukea lehdestä koko artikkeli.
Kuva: ClipArt

  

5.11.2011

Pehmeä laskeutuminen viikonloppua viettämään

Pe 4.10.2011

Rankka työviikko takana ja – ihanaa! – viikonloppu! Tänään istuskelin vaihteeksi jonkin aikaa kahvilassa lueskelemassa cappuccino-kupposen ääressä.

Kuva: © Marleena
Menossa on edelleen Leena Tähtisen kirja Kuolleiden kanssa kassajonossa, josta mainitsin viime postauksessani ja jonka suhteen en ole edistynyt vielä kovinkaan pitkälle. Se kirjan tiede-puolikin on alkanut minulle pikku hiljaa kirkastua edettyäni nyt sivuissa hieman aikaisempaa pitemmälle.
Kirjassa on muuten aika kattava luettelo aika-ilmiöön liittyvästä kirjallisuudesta, joista palasia viliseen Tähtisen tekstissä siellä täällä. Stephen Hawking esimekiksi on huomioitu kirjassa useaan otteeseen.
Kirjoitan tätä blogiani ainakin toistaiseksi vain harrastuspohjalta, en ammatikseni, joten en ahmi kirjoja yökaudet, vaan käyn töissä ja harrastan paljon muutakin kuin lukemista, mikä tosin on yksi tärkeimmistä harrastuksistani. Tästä syystä kirjat eivät vilistele blogissani pikavauhtia, vaan lueskelen kirjoja omaksi ilokseni ja kerron siitä täällä ihan miten minua huvittaa.
Saan kyllä jonkin verran kirjoja esittelyä varten, useimmat kirjat ostan itse ja olen myös ahkera kierrättäjä, kirpputorien ja divarien koluaja.

Näin saatan kirjoittaa yhtäkkiä monestakin kirjasta tai sitten junnaan vähän aikaa saman kirjan parissa. Koko ikäni olen ollut aikamoinen lukutoukka, lisäksi olen opiskellut Turun yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä ja aloittanut kirjastojen koluamisen 8-vuotiaana, jolloin vanhempani hakivat minut pois maaseudulta, missä olin ollut mummolassa melkein yhtä soittoa 2 1/2 -vuotiaasta asti. Mummola oli peltojen ja metsien takana kaukana jossain keskellä ei mitään. Päästyäni kirjastojen tuntumaan luin samantien kaikki lastenosaston kirjat ja heti kun sain luvan ruveta lainaamaan aikuisten puolelta, aloitin niiden hyllyjen tutkimisen, millä tiellä olen vieläkin.  Nykyisin tosin hankin enimmäkseen omakseni kirjat, jotka luen.  Lainaaminen on jäänyt viime vuosina lähes kokonaan.
Tänään sain myös aika pinon kierrätyskirjoja:

Kuva: © Marleena
Ne viipyvät luonani toistaiseksi ja ovat nyt luettavien kirjojeni listalla. Paitsi Bernhard Schlinkin kirja Lukija, jonka olen jo aikaisemmin lukenut. Pokkari-versio siitä lähtikin heinäkuisessa arvonnassani eteenpäin. Pinossa oleva kirja on vanhempi kovakantinen versio samasta kirjasta.

3.11.2011

Aikamatkailua

Ke 2.11.2011

Marraskuu on alkanut ainakin täällä Helsingissä sangen lämpimänä vuodenaikaan nähden. Tänäänkin jotain 10 plusastetta. Aamut ovat kuitenkin pimeitä, vaikka tunnilla petrattiinkin tilannetta, kun siirryttiin talviaikaan. Aurinkoa en ole paljon nähnyt, vaikka olisi paistanutkin, sillä päivät menevät sisätiloissa. Yleensä säleverhot ovat työmaalla kiinni ja joku pyrähdys ulkosalla on sattunut keskellä harmaata päivää ja tänäänkin pienoisessa tihkusateessa sekä aamulla, päivällä että illalla. Ei ole varsinaisesti edes satanut. On vai ollut kummallista pienen pientä kosteutta ilmassa, juuri sen verran, että jotain kosteaa on melkein näkymättömästi leijaillut kasvoille, oikeita miniminipisaroita. Sen verran kuitenkin, että kävelyseuranikin tänään oikein ääneen ihmetteli: Sataako täällä?

Kuva: Wikipedia
Olen kuljettanut työmatkoilla mukanani Leena Tähtisen kirjaa Kuolleiden kanssa kassajonossa - Tieteellistä aikamatkailua, WSOY 2001. Sivuja kirjassa on 288. En kuitenkaan ole ehtinyt paneutua kirjaan kunnolla missään välissä, tai sitten en ole jaksanut. Tänä aamunakin tein taas vain ristisanaa ilmaislehdestä, jonka nappasin ratikasta mukaani, ennen kuin vaihdoin bussiin Kurvissa. Kirja kuitenkin kiinnostaa minua kovastikin. Olen vasta aivan kirjan alussa, missä Tähtinen kartoittaa aikamatkoihin liittyvää kirjallisuutta. Mustat aukot, madonreiät, aikahypyt, aikamatkanappulat ja rinnakkaisuniversumijärjestelmät vain vilahtelevat tekstissä, josta en ole vielä päässyt selville, mitä kirjoittaja loppujen lopuksi kuvaa tieteestä. Fiktiopuolen olen kyllä jo tekstistä löytänyt. Huomenna kirja taas kulkee mukanani. Ehkä jossain välissä ehdin ja jaksan jonkin verran lukeakin sitä eteenpäin.
Mitä on aika? Miten ajassa voi matkustaa? Miten aikakone rakennetaan? Tällaisia kysymyksiä pohtii tähtitieteilijä ja tiedetoimittaja Leena Tähtinen humoristisessa ja mukaansatempaavassa kirjassaan Kuolleiden kanssa kassajonossa – tieteellistä aikamatkailua (WSOY 2001)

Ohjeet Aikakoneen/Matokoneen valmistamiseen

  1. Puhkaise aika-avaruuteen reikä (esimerkiksi luhistuvalla tähdellä).
  2. Taita aika-avaruus (voimakkaalla magneettikentällä) hyperavaruudessa siten, että aika-avaruutta ulottuu tehdyn reiän alapuolelle.
  3. Puhkaise toinen reikä täsmälleen olemassa olevan reiän alle.
  4. Yhdistä reiät keskenään (neulomista ei kannata yrittää).
Lähde: Leena Tähtinen, Kuolleiden kanssa kassajonossa, WSOY 2001

Kuva: © Marleena
Ajassa, jota itse elän nyt, luonto on vielä siedettävän kaunista, ei olla aivan vielä siinä harmaassa risukkoajassa, jolloin rämmitään pimeitä päiviä puolinukuksissa aamusta iltaan.

"Alati virtaavalla ajalla ei itse asiassa ole enempää tekemistä kellojen kuin makkaroidenkaan olemassaolon kanssa." Herbert Dingle

PS. Palasin blogissani toistaiseksi tuttuun vanhaan näkymään.