Ilmastonmuutoksesta

Ma 7.11.2011

Selailin hieman uusinta Tieteessä tapahtuu -lehteä ja kiinnitin huomioni Valto A. Peiposen kirjoitukseen Pohjoisnavan jääkalotti, Luoteisväylä ja ilmastonmuutos (Täältä voi lukea tiivistelmän). Kirjoituksessaan Peiponen kertoo, miten  mm. kesällä 2007 Luoteisväylä avautui laivaliikenteelle noin kuukauden ajaksi elo–syyskuussa, mistä eräät ilmastotieteilijät vetivät ne johtopäätökset, että kesällä 2008 napajäätikkö sulaa kokonaan, jolloin pohjoisnavalla voi harrastaa vesisuksilla hiihtoa.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Luoteisväylä ei avautunut laivaliikenteelle kesällä 2008 eikä  seuraavanakaan kesänä. Peiponen kirjoittaa:

"Ilmastonmuutoksesta kiistelee kaksi tieteellistä koulukuntaa, joista toinen edustaa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta (hiilidioksin määrän kasvu ilmakehässä), toinen koulukunta katsoo auringon aktiivisuuden vaihtelun olevan syynä (säteilyn määrän vaihtelut)."

Kirjoituksessaan Peiponen kertoo, miten vuosina 1645–1715 vallitsi ns. pikku jääkausi, jolloin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa oli kylmää ja Itämeri sekä Thames-joki sekä Keski-Euroopan joet jäätyivät. Suomi joutui kokemaan 33 katovuotta sadan vuoden aikana.

Galileo Galilei vuonna 1612 havaitsi kaukoputkellaan auringon pinnassa tummia pilkkuja ja paljasti niitä seuraamalla auringon pyörimisliikkeen. Auringonpilkkuja oli 1600-luvulla vähän ja niiden 11-vuotinen sykli puuttui kokonaan, mutta sen jälkeen auringon syklit ovat jatkuneet vuosisatoja ja nyt 2011 seurataan 24. syklin kehitystä.

Kuva: ClipArt

Yhdysvaltalainen astronomi J. A. Eddy (1931–2009) jäljitti 1600-luvun  tilanteen syitä ja huomasi "pidentyneen auringonpilkkuminimin". Auringonpilkkujen lukumäärä vuosien 1650–1700 välisenä aikana oli nolla 31 vuotena. Eddy huomasi auringon aktiivisuuden vaihteluilla olevan vaikutusta maapallon lämpötiloihin. Tästä hän kirjoitti Science-lehdessä vuonna 1976. Myöhemmissäkin tutkimuksissa on päädytty samaan. Auringon aktiivisuus on ollut säännöllisesti 1700-luvulta lähtien 11,2 vuoden syklissä. Kylmää 1600-lukua seurasi lämmin 1700-luku "Linnén lämpökausi", 1800-luvun alkupuolella oli kylmä jakso "Daltonin lämpökausi".

Kuva: ClipArt

Magneettiset kentät kehittävät auringon pintaan auringonpilkkuja, joilla on positiivinen ja negatiivinen lämpövaraus ja jotka voivat läpimitaltaan olla maapalloa suurempia. Maapallon ilmastovyöhykkeiden luokittelun luoja Wladimir von Köppen (1846–1940) päätteli, että aurinkosyklin kuluessa pilkkumaksimien aikana maapallon lämpötila on alhaisin ja minimien aikana korkein, koska tummien pilkkujen peittämän auringon kirkkaus vähenee.

Kuitenkin suomalainen ilmatieteen professori Oscar W. Johansson (1878–1956) totesi Helsingin ja Oulun lämpötilasarjojen mukaan, että auringonpilkkujen maksimiaikana lämpötila oli korkeampi ja sadossakin muutoksia.

Vuosina 1957–59 oli auringonpilkkumaksimi korkein 350 vuoteen. Sen jälkeen pilkkumaksimit ovat pysyneet suhteellisen korkeina 2000-lukuun asti (23. sykli). Auringon säteily kohdistuu maapallolle kahdesti vuodessa päivän tasaajalle ja kahdesti Kravun ja Kauriin kääntöpiirien väliselle alueelle. Maa-alue ei pysty varastoimaan lisäsäteilyn lämpöä, mutta merivedet kyllä. Meriveden pintalämpötila on päiväntasaajalla vuoden ympäri noin 26–27 celsiusastetta, paikoin jopa 29–30 celsiusastetta. Lämpimät merivirrat, erityisesti Golf-virta sulattaa arktisen merijään reunoja ja alapintaa sekä lämmittävät ilmaa jään yläpuolella.

Kuva: ClipArt

John Eddy esitti (Giovanelli 1984), että maapallon ilmastonvaihtelut ovat 7500 vuoden aikana auringon aktiivisuuden mukaan siten, että auringon maksimien aikanalämpötila on kohonnut ja jäätiköt perääntyneet ja ohentuneet ja aurinkominimien aikana lämpötilan laskun seurauksena kasvaneet. Myös sateliittien avulla on auringon säteilyn lämpötilanvaihteluja tutkittu.

Peiponen tiivistää kirjoituksensa lopussa:

"Viisikymmentä vuotta jatkunut auringon suhteellisen korkea aktiivisuus yhdessä meriveden pintakerrosten lämpenemisen kanssa on syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen."

Jos ilmastonmuutos kiinnostaa, kannattaa lukea lehdestä koko artikkeli.

Kuva: ClipArt