25.4.2012

Karppaamaan 1

Ke 25.4.2012

Tänään sitten aloitin painonpudotuksen oikein tosissani. Tavoitteeni on 20 kiloa pois! No, onhan se aika paljon, mutta aloitan nyt viidestä ja jos saan pois 10 kiloa, niin katson jo onnistuneeni kohtalaisen hyvin. Joskus kakskymppisenä olin tosi laiha, kokoa 32 ja painoin 42 kiloa. En ollut anorektikko. Tuohon painotavoitteeseen en toki yritäkään.

Ostin Kirjan ja ruusun päivänä Tri Annika Dahlqvistin kirjan Karppaus, Opas & keittokirja (2011, readme.fi). Kirjan sai Suomalaisesta kirjakaupasta 15 eurolla.


Kokeilen, olisiko tuosta kirjasta apua omassa painonhallinnassani. Kirjassa otetaan kantaa nykyiseen ravintosuositukseen, joka on vähärasvainen ja hiilihydraattipainotteinen. Kirjan kirjoittaja suosittelee vähähiilihydraattista ja runsasrasvaista ruokavaliota – siis päinvastaista kuin nykyisin pidetään hyvänä. Dahlqvist perustaa ohjeensa tieteeseen ja luotettaviin havaintoihin.

Koska itsellänikin on ollut jojo-laihduttamista, päätin nyt kokeilla tätäkin. Olen nyt lukenut kirjasta noin 50 sivua ja margariineista olen ollut kirjoittajan kanssa samaa mieltä jo yli 30 vuotta. Äitini perhelääkäri (naapurin poika, jonka äiti tunsi pikkupojasta ja joka opiskeli lääkäriksi) sanoi aikoinaan, että margariinit ovat ihmiselle epäterveellisiä ja kielsi silloin erästä syöpäsairasta tuttavaamme käyttämästä margariinia. Siitä lähtien minäkin olen yrittänyt välttää kaikkia margariineja.

Dahlqvist kirjoittaa myös vähärasvaisen ruokavalion aiheuttavan jatkuvaa näläntunnetta, joka sitten johtaa kaikenlaiseen jatkuvaan naposteluun. Kirjoittaja kertoo käyneensä läpi lähes kaikki painonhallintamenetelmät Painonvartijoista alkaen. Kun hänen tyttärensä alkoi opiskella lääketiedettä ja  oli mukana laihdutusmenetelmiä  tutkivassa ryhmässä, Dahlqvist kiinnostui vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

Eilen vielä söin kokojyväruisleipää muutaman palan. Tästä päivästä eteenpäin yritän jättää kaikki leivät pois. Pullan ja valkoisen viljan, makaronit ja riisin sekä perunan olen jo melkein jättänytkin. Nyt aion luopua myös banaanista, josta pidän tosi paljon ja joita olen syönyt tähän asti miltei joka päivä.
Kirjoitan tuosta Karppaus-kirjasta enemmän lähiaikoina. Laita hakusanaksi 'karppaus', niin löydät sen paremmin. Kirjoitan tuosta kirjasta, jos mahdollista jo tällä viikolla.

24.4.2012

Jotain Kirjan ja ruusun päivästä ym.

Ti 24.4.2012

Huomaa, että Kirjamessut ovat kaikin tavoin rynnineet ohi Kirjan ja ruusun päivän ja jättäneet sen täysin lapsipuolen asemaan.

Katsokaapa miten pienellä Kirjan ja ruusun päivä on tuossa katupuhujan mainoksessa!
Päivän mainosarvoa ei ole ymmärretty! Kuva: © Marleena  
Minulla oli eilen aika kampaajalla kello 14 eli siihen samaan aikaan kuin Akateemisessa alettiin jakaa joitakin tämän vuoden kirjallisuuspalkintoja. Kun mainitsin kampaajalleni Kirjan ja ruusun päivästä, hän kysyi, mitä se tarkoitti ja mikä semmoinen päivä oikein on. Juttelimme sitten kaikenlaista ja yhteinen kiinnostuksemme elokuviin poikikin pitkät löpinät.
Minulla on tapana ottaa kerran vuodessa kunnon permanentti, joka sitten auttaa suomalaisen velton tukkani pysymään paremmin kuosissaan, vaikka enimmät kiharat jätänkin kampauksessani yleensä piiloon eli föönaan suoremmaksi. Minua ei myöskään yhtään harmittanut, vaikka kirjatapahtumat vilistivät toisaalla ohi sillä aikaa kun selailin välinpitämättömästi aikakauslehtipinoa siinä kampaajan tuolissa istuessani. Ainoa, mikä ehkä mietitytti, oli satasen lasku kiharoistani. Olisinhan voinut jättää permiksen ottamatta ja ostaa tuolla rahalla kirjoja! Kotini kuitenkin pursuaa kirjoja ja luettavaa on liiankin kanssa.
Kuva: © Marleena  
Kampaajalta lähdin keskustan Suomalaiseen kirjakauppaan ja näin sitten ison mainoskyltinkinn ko. puodin ulkopuolella katon korkeudella: "Ei tehdä tästä nyt numeroa, mutta..." Kirjakauppa oli jo perjantaista asti juhlinut syntymäpäiviään (100 vuotta?) ja remontin valmistumista erinäisillä kirjailijavierailuilla yms. Oman selkäsärkyni takia en ollut liikkunut alueella ja niin olin asiasta täysin tietämätön. Myös Hesarin olin lukenut vain sunnuntaina enkä ollut huomannut missään mainosta ko. asiasta ja niin en ollut tiennyt tapahtumasta mitään. Se kyllä vähän harmitti. Metro-lehden sentään luen yleensä työmatkalla joka päivä, mutta joko siinä ei ollut kerrottu tapahtumasta mitään tai sitten en ollut huomannut heidän mainostaan.
Toisaalta tuo musta iso taulu katon korkeudella oli sangen näkymätön. Valkoista tekstiä mustalla pohjalla oli vaikea lukea kauempaa. Epäonnistunut kyltti kaiken kaikkiaan, sen sanon entisenä mainosalan ihmisenä.

Kyrön kirjaa oli Akateemisessa runsaasti. Kuva: © Marleena 
Tulin paikalle parahiksi kuuntelemaan erästä Suomen luetuinta runoilijaa Heli Laaksosta. En huomannut, että kännykkäni säädöt olivat pielessä, joten sain pirteästä runoilijasta vain sangen sumuisia kuvia.

Kuva: © Marleena  
Seuraavaksi menin Akateemiseen, missä oltiin juuri haastattelemassa Jari Järvelää. Huomasin vihdoin korjata kännykkäni säädötkin. Katsoin vielä valokuvaaja Stefan Bremerin  haastattelun, mutta sitten halusinkin jo ruokaa, koska en ollut syönyt koko päivänä paljon mitään.

Kuva: © Marleena  
Stockan ylimmässä kerroksessa popsin salaatin ja makoisan itämaisen mausteisen kanakeiton. Unohdin jopa lompakkoni kassalle enkä kuullut edes kuulutusta (takanani leikkipaikassa kiljuvien lasten äänten takia), kun kovaäänisellä etsittiin pörssin omistajaa. Onneksi joku henkilökunnasta kiersi lompsan kanssa ja ällistyneenä näin hänellä tuon omaisuuteni. Maksan yleensä pankkikortilla ja olin vain työntänyt pankkikortin käsilaukkuni sivulokeroon ja jättänyt kukkaron kaikkine muine kortteineen kassan luo tiskille. Stressiä?



Katsoin siis päivän annoksen kirjamaailmasta riittäväksi enkä haikaillut enempää. Olin tehnyt jopa kaksi kirjaostosta, Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät (2011, Bazar) ja Tri Annika Dahlqvistin kirjan Karppaus, Opas ja keittokirja (2011, readme.fi). Molemmista ostoksista sain tuon kaupanpäällisen Tuomas Kyrön kirjan Miniä. Akateemisen puolella en huomannut erityisisen edullisia kirjatarjouksia, mutta Suomalaisessa oli todella paljon hyviä tarjouksia. Kävinkin Suomalaisessa kirjakaupassa peräti kaksi kertaa ostoksilla, ennen Stockalle syömään menoani ostin tuon Karppaus-kirjan ja sitten vielä kotiin lähtiessäni hain tuon Krotiilin keltaiset silmät. Katherine Pancolin haastattelua en harmikseni ehtinyt nähdä.



Kaikenkaikkiaan minua hieman harmitti, etten ollut netistä löytänyt Suomalaisen kirjakaupan ohjelmaa. Kirjan ja ruusun päivän mainoksissa ei kerrottu, että heillä on koko päivän kirjailijavierailuja. Heli Laaksosenkin haastattelustakaan en etukäteen tiennyt. Ehkä kirjakauppojen pitäisi tarkentaa mainontaansa ja huomioida myös nettiä käyttävät asiakkaat. Itse vanhana mainostoimiston työläisenä ihmettelenkin todella, että joku kirjakauppa jättää Kirjan ja ruusun päivän pois mainoksistaan sen takia, että viettää syntymäpäiviään ja juhlii remontin valmistumista. Harva voi tietää, että juhlitaan muuta kuin Kirjan ja ruusun päivää, jos ei ole sattunut juuri kulkemaan ko. kaupan ohi. Myös Suomalaisen kirjakaupan ikkunamainonta oli aivan olematonta. Säästävät väärässä asiassa, ikkunasomistus on liikkeen A & O ja mainonta tuo asiakkaat. Näissä työntekijöissä ei kannata säästää, sanoo copywriterinä ja Art Directorina toiminut Marleena.

Kauppias, ehkä jopa karkoitat asiakkaat, jos teet mainokset itse. Toisaalta  huonokin mainos on mainos ja voivathan nämäkin sepustukset tuoda muutaman uuden asiakkaan eli informatiivisia nämä ovat ainakin tavoitteeltaan:

Kuva: © Marleena

Nyt, kun aloitan karppauksen oikein kunnolla, edistymisestäni laihduttamisessa voi lukea paremmin toisesta blogistani Arkea, juhlaa ja unelmia. Yritän saada pois 20 kiloa!

22.4.2012

Kirjan ja ruusun päivä 2012

Su 22.4.2012
Huomenna maanantaina 23.4.12 vietetään jHs ainakin Helsingissä Kirjan ja ruusun päivää jälleen kerran. Alkuviikolle on luvattu sateita, saa nähdä joko huomenna taas vettä ripottelee. Kevättähän se tekee ja yksi kevään enteistä on tuo Kirjan ja ruusun päivä.



Useat kirjakaupat mainostavat  tätä tapahtumaa:
http://www.kirjanjaruusunpaiva.fi/kirjakaupat
http://kirjakauppaliitto.fi/?page_id=25
http://www.kirjanjaruusunpaiva.fi/



Tuomas Kyröäkin sponsataan. Hänen uusimman kirjansa saa kaupan päälle kympin kirjaostoksesta.
Linkit:
http://nyt.fi/20120412-tuomas-kyroen-uusi-teos-on-tarjolla-vain-kirjan-ja-ruusun-paeivaenae/
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/2772136/tuomas-kyro-kirjan-ja-ruusun-paivan-kirjailijaksi
http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/Content_10151_10051_-77?catid=9&id=752&box=storenews&gclid=CMGPxLeiya8CFedZmAod4DG6ag
http://www.bazarforlag.fi/ajankohtaista/nyt/2012/04/kirjan-ja-ruusun-paiva-234
http://cult24.fi/tuomas-kyro-paljastui-kirjan-ja-ruusun-paivan-kirjailijaksi/

Gaudeamus Portaalissa viettää myös tätä merkkipäivää: http://www.gaudeamus.fi/nyt/kirjaruusu2012

Akateemisen kirjakaupan tapahtumat 23.4.2012 (Helsinki, Tampere, Turku)
Helsingissä:

11.00–17.00 Kallion lukion Taskulyyrikot runoilevat tilauksesta

14.00 Pikku-Finlandia -palkinnon jako

14.15 Alvar Renqvist -palkinnon jako

14.25 Vuoden libristi -palkinnon jako

14.35 Kiitos kirjasta -mitalin jako Kohtaamispaikalla

14.45 Kohtaamispaikalla Kirsti Mäkinen: Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoita, haastattelija Annamari Arrakoski-Engardt

15.15 Kohtaamispaikalla Susanne Ringell: På utvägen var jag en annan, haastattelija Sara Ehnholm Hielm
15.45 Kohtaamispaikalla Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi, haastattelija Annamari Arrakoski-Engardt
16.15 Kohtaamispaikalla Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike, haastattelijaAnnamari Arrakoski-Engardt

16.45 Kohtaamispaikalla Eino Leino: Kirjailijoiden Helsinki, haastattelija Annamari Arrakoski-Engardt

17.15 Kohtaamispaikalla Jari Järvelä: Château Inkeroinen, haastattelija Annamari Arrakoski-Engardt

17.45 Kohtaamispaikalla Stefan Bremer: Helsinki, haastattelija Annamari Arrakoski-Engardt
18.15 Kohtaamispaikalla Sinikka Nopola: Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia, haastattelija Annamari Arrakoski-Engardt


Huomaa nämä myös:
Suomalainen Kirjakauppa
Christian Rönnbacka, Operaatio Troijalainen
Katherine Pancol, Kilpikonnien hidas valssi
klo 17.00 Suomalainen Kirjakauppa, Aleksanterinkatu, Helsinki
Haastattelijana kustannustoimittaja Hilla Hautajoki, Bazar
klo 17.30 Suomalainen Kirjakauppa, Aleksanterinkatu, Helsinki
Haastattelijana toimittaja Sini Sovijärvi, Yleisradio

Tällainen oli Kirjan ja ruusun päivä vuonna 2009:

 

Iron Sky ja Hella W

La 21.4.2012

Pääsiäissunnuntaina ystäväni Anne tarjosi minulle elokuvaillan siitä hyvästä, että olin tehnyt hänelle muutaman trikkikuvan ihan hassuttelumielessä Facebookiin. Kävimme katsomassa Johanna Sinisalon käsikirjoittaman ja Timo Vuorensolan ohjaaman Iron Sky -elokuvan; Anne jopa toisen kerran. Anne piti tuota elokuvaa niin hyvänä, että sanoi voivansa mennä katsomaan sen vaikka kolmannen kerran!

Kuva: Metro-lehdestä
Minusta tuo tieteiskomedia oli aika väkivaltainen ja meluisa esitys enkä mitenkään innostunut kuunatsi-ideasta. Toista kertaa en välittäisi katsoa. Kiitos kuitenkin Sinulle Anne! Onhan ihan hyvä tietää, missä tällä hetkellä mennään suomalaisvoiminkin tehdyissä elokuvissa. Taidan kuitenkin olla väärää kohderyhmää.


Elokuva on englanninkielinen, mutta saksaakin siinä puhutaan. Pääosissa nähdään saksalainen Julia Dietze ja amerikkalainen Christopher Kirby. Maailmallakin elokuva on saanut sangen ristiriitaisen vastaanoton. Ensi-iltaviikolla se keräsi kuitenkin suuren katsojamäärän, Suomessakin noin 70 000 katsojaa. Elokuva on kielletty alle 12-vuotiailta.

Metro-lehti 19.4.2012
Metro-lehti kertoi torstaina Iron Sky -elokuvan voittaneen Brysselin kansainvälisillä fantasiaelokuvafestivaaleilla Hopeisen Melies -palkinnon että festivaalin yleisöpalkinnon.

Metro lehden jutun voi lukea myös netistä:
http://static.metrolive.fi/nakoislehdet/metro/MET20120419

Komeastihan tuo elokuva on tehty ja tekniikka jyllää. Kuvauksia on tehty Saksassa ja Australiassa. Budjetti oli yli 7 miljoonaa, joka lienee jo saatu monin kerroin takaisin.

 

Tänään lauantaina katsoin lähikaupasta dvd:nä vuokraamani elokuvan Hella W, joka on viime vuoden uutuuksia. Elokuva perustuu Outi Nyytäjän alkuperäiskäsikirjoitukseen ja sen on ohjannut Juha Wuolijoki.

En tiedä, olenko nähnyt kaikki Niskavuori-elokuvat, mutta Hella Wuolijoesta en ole tiennyt paljoakaan. Hän kirjoitti myös nimillä Juhani Tervapää ja Felix Tuli.
Jotain tietoa minulle on tietysti tihkunut ajasta ennen toista maailmansotaa ja aivan sodan jälkeisestäkin ajasta. Mutta en minä tuon kirjailijan vakoiluskandaaleista ja vankilatuomioista ole tiennyt. En ole kovin kiinnostunut politiikasta, joten tuo Wuolijoen täpärä selviytyminen kuolemantuomiostakin oli minulle uutta. Tuomioja-nimen liittyminen Wuolijokeen oli kyllä tuttua minulle ja jotain sentään hänen poliittisesta kannastaankin tiesin.
Elokuva keskittyy kiinteästi Wuolijokeen kirjailijana ja vankilakuvaukseen. Vankeuden jälkeisestä ajasta se ei kerro. Tiina Weckströmin näyttelijäsuoritus on vakuuttava. Elokuva itsessään ei ole kovin vaikuttava ja kokonaisuutena se jää pieneksi episodiksi, vaikka keskeisenä elokuvassa onkin kuolemantuomion uhka ja siltä välttyminen.

Wikipedian mukaan Hella W on ensimmäinen suomalainen naisesta tehty elämäkertaelokuva. K 11. Epäilen sponsoreina toimineen myös tupakkateollisuuden, koska tupakointi on elokuvassa keskeisessä asemassa.

Olisikin mukava katsoa nyt uudelleen nuo Niskavuori-elokuvat ja muitakin hänen kirjoittamiaan näytelmiä.



http://www.snapperfilms.com/tuotannot/hellaw/

8.4.2012

Suomenkielistä Raamattua on voinut lukea jo 370 vuotta

Lankalauantaina 7.4.2012

Voimme iloita tänä päivänä yhdestä oman äidinkielemme historian tapahtumasta erityisesti, nimittäin siitä, että Raamattua on voitu lukea suomenkielellä jo 370 vuotta! Se on valtavan pitkä aika ja jos ajattelemme miten monella sukupolvella Suomessa on jo ollut mahdollisuus kuulla ja lukea Jumalan sanaa omalla äidinkielellään. Maailmassa on vielä useita kieliä, joille Raamattua ei ole käännetty, vaikka maailmankartall ei ehkä enää olekaan ns. valkoisia kohtia eli paikkoja, joita ei ole vielä lainkaan tutkittu.

Muistan, miten joskus lapsena luin kotoamme löytynyttä vanhaa Apu-lehteä, jossa kerrottiin valkoisista läikista Afrikan kartalla, paikoista, joita tutkimaan lähteneet olivat kadonneet ja joiden katoamisen selvittäjätkin joutuivat ihmissyöjien ruoaksi, kunnes viimein "sivistys vihdoin tavoitti nuo ihmissyöjien maatkin".

Tampereen Wykliffe-säätiön sivuilta luin, että Raamatun käännöstyö on pitkällinen prosessi ja vie 10-20 vuotta.
Tällä hetkellä maailmassa on yli 2100 kieltä, joille ei ole käännetty vielä yhtään raamatunosaa. Tällaisten kielten puhujia arvioidaan olevan yli 340 miljoonaa. 
Wykliffe-säätiö 
Me suomalaiset olemme todella olleet etuoikeutetussa asemassa, kun meillä on ollut Raamattu suomenkielisenä jo 370 vuotta!


Ostin tämän Biblia 350 lähes 200-sivuisen hieman A-nelosta isomman kovakantisen suomenkielisen Raamatun historiasta kertovan kirjan viime kevään SKS:n muuttomyynnistä, jolloin kirjoja sai sieltä todella halvalla eli 70%:n alennuksella. Muistatte ehkä, miten kirjoitin ostaneeni sieltä silloin "hevoskuorman" kirjoja! Myös tämän kirjan ostin silloin sieltä.

Biblia 350 -kirja ilmestyi 1992, jolloin ensimmäisen suomenkielisen Raamatun julkaisemisesta oli kulunut 350 vuotta. Kirjan on toimittanut Jussi Nuorteava ja se on siis SKS:n eli Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisuja. Kirjassa kerrotaan suomenkielisen Raamatun tarina ja miten syvästi ja kaikenkattavasti tuo kirja on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin, arvomaailmaan ja ajattelutapaan. Kirjassa on sivuja on 184 ja mustavalkoisia kuvia runsaasti.

Kirjan ensimmäinen osa keskittyy Raamatun suomennoksiin, toisessa osassa painopiste on Raamatun vaikutuksesta kieleen ja kirjallisuuteen, kolmannessa osassa käsitellään aihetta Raamattu ja maailmankuva ja neljännessä osassa tutkitaan Raamattua taiteen ja kansankulttuurin lähteenä.

Biblia 350 -kirjan I-osa
Mikael Agricolahan suomentama Uusi testamentti ilmestyi vuonna 1548, jonka esipuheessa Agricola kirjoitti


Kyllä se kuulee suomen kielen,
joka ymmärtää kaikkein mielen.
 
Älä polje kirjaa kuin sika,
vaikka siinä on jokunen vika.

Ensimmäisen painetun suomenkielisen Uuden testamentin julkaisi Mikael Agricola vuonna 1548 nimellä "Se Wsi Testamenti". Kirja oli tarkoitettu papeille, jotta he voisivat tehdä työnsä suomen kielellä Wikipedia
Koko Raamattu saatiin suomenkielelle vuonna 1642, lähes 100 vuotta myöhemmin kuin Uusi testamentti, siis 370 vuotta sitten, mikä on ollut valtava saavutus.
Uusin kirkkoraamatun käännös – johon sisältyy Uusi testamentti – on vuodelta 1992. Aikaisemmat käännökset ovat vuosilta 19381776 ja 1642. Wikipedia
Ensimmäinen koko Raamattu oli painoasultaan nykyisinkin ajatellen todella hieno, mutta niin suurikokoinen, että sitä oli vaikea kuljettaa mukana. Se painoi yli kuusi kiloa ja oli hinnaltaan kallis. Siksi alettiin pian kehitellä painatukseltaan halvempaa ja kevyempää teosta ja vuonna 1685 painettiin ns. Sotaraamattu, jota tarvittiin "että se ilman waivata taitan myötä pitää caikis Sotawaelluxisa". Luvan tuon kevyemmän laitoksen antamiseen kuninkaallinen majesteetti antoi määräyksellään 27.11.1680 mm. seuraavin sanoin: "-- niin hyvin muidenkin näkökohtien kuin sotapappiemme tähden, jotka sitä kansakuntaa palvelevat".



Pappien kirjasta koko kansan Raamatuksi meni kuitenkin toista sataa vuotta, sillä oikeastaan vasta Suomen Pipliaseuran perustaminen 1812 antoi sysäksen siihen, että pyhä kirja oli tarjolla jokaiseen perheeseen. Tuohon aikaan Suomi oli vielä länsieurooppalaisittain ajatellen vielä Raamatun julkaisemisen suhteen kehitysmaa. Tuskin kymmenessä kodissa oli tuolloin vielä Raamattu. Ruotsin vallan aika oli päättynyt 1809.

Tästä Biblia 350 -kirjasta voi lukea, miten Raamattuja vihdoin alettiin painaa suomalaisten käyttöön. Aluksi Pietarissa 5000 kappaleen painos Inkerinmaan ja itäisen Suomen tarpeisiin ja miten Turun palo tiistaina 4.–5. syyskuuta vuonna 1827 ja sitä seurannut yliopiston siirtäminen Helsinkiin vaikeutti Suomen pipliaseuran toimintaa.

Ennen Raamatun painostöiden edistymistä Erik-piispa oli ottanut käyttöön opetuksellisista syistä katekismuksen. Raamattuun liittyvästä katekismusperinteestä Biblia 350:een on kirjoittanut Martti Parvio luvussa, jossa selvitellään Postillaa ja raamattuhumanismia. Suomalaisen Raamatun vaiheista kirjoittavat myös Simo Heininen, Jussi Nuorteva ja Heimo Hietanen.

Kirjan II-osa
Osmo Ikola, joka on minulle tuttu henkilö niiltä ajoilta, jolloin opiskelin Turun yliopistossa suomen kieli pääaineenani, kirjoittaa kirjan II-osassa Raamatun vaikutuksesta kirjasuomeen. Osmo ikola oli yliopiston rehtorina omien opintojeni aikoina.

Suomen vanhan kirjakielen historia oli Ruotsin vallan ajan loppuun saakka Raamatun kielen historiaa. Maallista kirjallisuutta ilmestyi sangen niukasti aina 1800-luvun loppukymmenille asti. Raamatun kielen vaikutus oli Aleksis Kiven runouteen erittäin suuri.

Vanhaksi kirkkoraamatuksi kutsuttu Raamatun suomennos ilmestyi 1776. Sen kieliasun on tarkistanut Antti Lizelius. Kaikki 1800-luvulla ilmestyneet Raamatun painokset olivat pieniä kielellisiä korjauksia lukuunottamatta vanhan kirkkoraamatun uusintapainoksia. Koska Raamattu on käännöskieltä, sen myötä on kirjasuomeen tullut myös vieraiden kielten vaikutusta, sillä Agricola kertoo käyttäneensä Uuden testamentin käännöksessään apuna kreikan-, latinan-, saksan- ja ruotsinkielisiä tekstejä.

Agricolalla ei ollut paljon suomenkielisiä tekstejä mallinaan, kun hän alkoi kirjoittaa Raamattua suomeksi, siksi hän käytti hänelle tuttujen kielien kirjoitustapaa apunaan. Tosin Agricolan kirjoitustavassa, siis oikeinkirjoituksessa, on paljon epäjohdonmukaisuuksia. Raamatun kieli on länsisuomalaista, oikeastaan lounaissuomalaista. Kun kirjakielemme vähitellen omaksui sanoja lähes tasapuolisesti kaikista päämurteistamme, oli Raamatun kieli tuossa vaiheessa melkein kehityksen jarru.


Raamatusta yleiskieleen ovat tulleet esimerkiksi sanat autuas, enkeli, epäjumala, häpeäpilkku, kaikkivaltias, kirjanoppinut, kristitty, kulmakivi, lepopäivä, lipilaari (lavertelija), mammona, manna, opetuslapsi, sielu, ulkokultaisuus, Vapahtaja, ylösnousemus jne.

Kiteytyneitä sanontoja Raamatusta yleiskieleen  ovat, useimmat Raamatun alkukielistä, kielletty hedelmä, tomu ja tuhka, jobinposti, maan hiljaiset, huutavan ääni korvessa, maan suola, jokapäiväinen leipä, ajan merkit, hävityksen kauhistus, makean leivän päivät, maallinen maja, tomumaja, heikompi astia, A jO, alku ja loppu, varjella kuin silmäteräänsä, mennä kaiken maailman teitä, kallistaa korvaansa, koota tulisia hiiliä jonkun pään päälle, panna kynttilänsä vakan alle, palvella kahta herraa, heittää helmiä sioille, julistaa katoilta, pudistaa jonkin paikan tomu jaloistaan, lyödä rintoihinsa, heittää ensimmäinen kivi, potkia tutkainta vastaan, jäädä kuolleeksi kirjaimeksi, käydä yli ymmärryksen, otsansa hiessä, kasvoista kasvoihin, yhtenä miehenä, jonkun siipien suojassa, malka omassa silmässä, yhdennellätoista hetkellä, väkeä kuin helluntain epistolassa, ei osaa eikä arpaa, suomukset putoavat simistä, suuri oppi hulluttaa, kunnia sille jolle kunnia kuuluu, ylpeys käy lankeemuksen edellä, ei mitään uutta auringon alla, työmies on palkkansa ansainnut, mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää jne.


Juhani Niemi kertoo Biblia 350 -kirjassa, miten Raamattu ilmenee 1800-luvun kirjallisuudessa. Tästä voisi kirjoittaa aivan oman postauksen, joten tyydyn vain luettelemaan esityksessä mainitut kirjailijat ja heidän teoksensa:
Frans Mikael Franzen: Den gamle knekten
J.L.Runeberg: Midsommarfesten, jota pidetään Hannan esityönä; Vanhan puutarhurin kirjeet
Elias Lönnrot: Kalevala, Kanteletar
Matias Salamnius: Ilo-Laulu Jesuxesta
Lönnrot sai taistella monin tavoin kirkon edustajien ahdasmielisyyttä vastaan varsinkin Kantelettaren julkaisemisen aikoihin, sillä kansanrunous nähtiin epäraamatullisuutensa takia Raamatun vastaisuutena, vaikka Lönnrot mm. Kalevalassa kuvaa, miten "tietäjä iän-ikuinen" väistyy "Karjalan kuninkaan tieltä".  Kalevala päättyy siis kristinuskon voittoon pakanuuden väistyessä.
Myös Jaakko Juteini joutui vastuuseen kristillisen opin vapaamielisenä tulkkina. Hänen mieteteoksensa Anteckningar af tankar uti varianta ämnen poltettiin julkisesti Viipurin torilla 1820-luvun lopulla.
Aleksis Kiven teos Seitsemän veljestä on täynnä puolisitaatteja Raamatusta. Myös Lea-näytelmä, joka oli Suomalaisen teatterin esikoisnäytelmä on saanut innokkeen Raamatusta.
Jaakko Fredrik Lagerval: Kaini ja Josephi
Tuokko (Antti Törneroos): Saul, jossa on Suomen metaforaa, Davidin ja Goljatin taistelu on suomalaisuuden ja venäläisyyden keskinäissuhteiden symboliikkaa
Zachris Topelius: Sadut, Lehtisiä mietekirjastani, Tähtien turvatit ym.
Pietari Päivärinta: Minä ja muut (arvosteli ulkokultaisuutta, puolusti kuitenkin valtiopäivämiehenä naisten tasa-arvoisuutta Raamattuun vedoten)
Minna Canth: Papin perhe, Hanna
Juhani Aho: Heränneitä, Kevät ja takatalvi
Arvid Järnefeld: Maria
Volter Kilpi: Bathseba
Johannes Linnankoski: Ikuinen taistelu

Kari Mäkinen kertoo Biblia 350 -kirjan II-osassa Raamatusta nykykirjallisuuden taustalla. Jälleen kerron vain lyhyesti tästäkin osasta. Raamattu vedetään alas jalustalta, vaikka kritiikki kohdistui kirkkoon ja kirkon miesten ulkokultaisuuteen. Vuosisadan vaihteessa auktoriteetit haluttiin kumota, Raamattu jäi taustalle. Sittemmin kiinnostuttiin kirjoittamaan Raamatusta tekstejä historiallisesta näkökulmasta, myöhemmin kirjoittamiseen tulivat mukaan hajoava maailmankuva ja myytit.


Ilmari Kianto: Pikku syntejä, Aatami (raamattuparodiaa)
Katri Vala: Maan laiturilla (Raamatun teemoja vapaasti käytettyinä)
V.A.Koskenniemi, Lauri Viljanen, Eino Leino, Mika Waltari, Helvi Juvonen, Lassi Nummi ja Markku Enwall olivat Katri Valan tapaan samoilla vapailla linjoila.
Unto Karri: Sodoma (1929)
Pentti Haanpää: Atomintutkija (1950)
Tatu Vaaskivi: Pyhä kevät (1942)
Paavo Rintala: Kuolleiden evankeliumi (1954)
Jukka Larsson: Viettelijä (1987)
Mika Waltari: Valtakunnan salaisuus (1957)
Martti Merenmaa: Jaakob painii enkelin kanssa (1942)
Pirkko Saisio: Kainin tytär (1984)
Hannu Salama: Aamos ja saarelaiset (1987)
Kerttu-Kaarina Suosalmi: Ihana on Atyn-köl (1988)


Koska tämä kirja Biblia 350 on ilmestynyt 1992, se kuvaa lähinnä 1900-luvun nykykirjallisuutta. Nyt, 2012, noin 20-vuotta myöhemmin kirjallisuudessa on tapahtunut jälleen paljon. Niitä tietoja emme siis tästä kirjasta löydä.

Biblia 350 -kirjan III-osa keskittyy teemaan Raamattu ja maailmankuva. Reijo Työrinoja keskittyy länsimaisen maailmankuvan juuriin.
Työrinoja aloitaa tunnetun aatehistorioitsijan Arthur O. Lovejoyn maineikkaasta kirjasta The Great Chain of Being, Olemisen suuri ketju (1936). Sitten hän jatkaa luonnontieteen ja kristinuskon suhteesta patristisella ajalla. Jo hellenistisessä juutalaisuudessa ennen kristinuskoa oli alkanut Lovejoyn mainitsema raamatullisen ja kreikkalaisenajattelun yhteensoveltaminen. Jo toisella vuosisadalla eKr. Artapanos väitti, että egyptiläiset olivat oppineet tieteensä ja teknologiansa Moosekselta. Eupolemos (n. 150 eKr.) oli sitä mieltä, että astrologia oli Eenokin keksintö, jonka Aabraham oli sitten opettanut foinikialaisille ja egyptiläisille. Aristobuloksen (n. 150 eKr. Aleksandriassa vaikuttanut)  mukaan Pythagoraan ja Platonin filosofiset näkemykset olivat perua Moosekselta.  Tärkein tämän ajattelun, raamatullisen ja kreikkalaisen yhteensoveltaminen, edustaja on Filon Aleksandrialainen (k. n. 40 jKr.), jonka vaikutus myös varhaiseen kristilliseen ajatteluun on suuri.

Kannattaa tutustua tähän Biblia 350 -kirjan III-osaan, jos filosofia ja suuret ajattelijat kiinnostavat. En lähde tässä nyt referoimaan näitä Työrinojan kirjoittamia lähes kymmentä sivua, vaan kehotan kiinnostuneita hankkimaan tämän kirjan käsiinsä ja tutustumaan sivuihin itse.

Miikka Ruokanen kirjoittaa III-osassa Raamatun tieteellisestä tutkimuksesta ja sen teologisesta tulkinnasta.  Jälleen noin 10 sivua, joita en halua referoida. Kannattaa lukea itse ja miettiä kyseistä sisältöä.

Edelleen III-osassa Heikki Räisänen valottaa Suomalaista raamatuntutkimusta kahdeksan sivun verran. Sekin on tekstiä, johon jokainen asiasta kiinnostunut voi itse parhaiten paneutua.

Raamatun vaikutus yhteiskunnalliseen ja oikeudelliseen ajatteluun on aiheena Heikki Ylikankaan neljäsivuisessa kirjoituksessa, joka on III-osan viimeisenä. Tätäkin tekstiä kannattaa jokaisen tutkiskella itsekseen.


IV-osa kirjan lopussa keskittyy Raamattuun taiteen ja kansankulttuurin lähteenä Suomessa. Taiteella tarkoitetaan tässä kuvataiteita ja musiikkia. Kirjoittajia ovat Bengt Ingmar Kilström (Keskiajan kirkkotaide),  Matti Komulainen (Reformaation jälkeinen kuvataide), Heikki Hanka (Kirkkomaalaus 1800-luvulla), Markku Kilpiö (Säveltaide), Pentti Lempiäinen (Raamatun symboliikka). Nämäkin tekstit jätän referoimatta, vaikka niissä on todella paljon mielenkiintoista luettavaa tiivistetyssä muodossa.

Kirjan viimeinen kirjoittaja IV-osassa on Sirpa Karjalainen. Hänen aiheenaan ovat Kirkon ja kansan kalenterijuhlat. Koska nyt vietämme juuri pääsiäistä, poimin tähän juhlaan liittyvät asiat tuosta 8 sivua käsittävästä kirjoituksesta ja jotain muutakin.

Eri tunnustuskunnissa kirkkovuoden sisältö ja rakenne vaihtelee melkoisesti. Nykyinen kristillisistä juhla- ja pyhäpäivistä muodostuva kirkkovuosi on saanut muotonsa pitkän ajan kuluessa. Keskiajalla oltiin lähestymässä nykyajan käytäntöä. Perustana ovat pääjuhlat, joulu, pääsiäinen ja helluntai.

Kristityt korvasivat juutalaisten sapatin sunnuntailla, viikon ensimmäisellä päivällä, joka oli Kristuksen ylösnousemuksen päivä. Alunperin sunnuntai ei ollut lepopäivä, vaan silloin kristityt kokoontuivat  jumalanpalvelukseen.

Pääsiäistä, joka perustui juutalaisten passah-juhlaan, kristityt alkoivat viettää 100-luvulla. Kristinuskon aseman vakiintuessa 300-luvulla alettiin raamatullisten juhlien lisäksi viettää marttyyreille ja pyhille omistettuja merkkipäiviä. Pakanalliset vuotuisjuhlat muutettiin kristillisin tunnuksin vietettäviksi juhliksi.  Oli helpompaa varustaa pakanalliset juhlat kristillisin symbolein kuin juuria niiden vietto pois kokonaan. Siksi jouluakin vietetään keskellä talvea. Kristuksen syntymäjuhlalla korvattiin roomalaisten aurinkokulttiin liittynyt voittamattoman auringon juhla, sol onvictus.

Biblia 350 -kirjassa on selkeää tietoa eri juhlapyhien merkityksistä ja viettoajoista. Keskiajalla Ruotsin valtakunnassa kolmannes vuoden päivistä oli pyhiä, jolloin ei sopinut tehdä töitä. Uskonpuhdistuksen jälkeen vallanptäjät alkoivat määrätietoisesti vähentää pyhien määrää. Aluksi vähennettiin vain muutamia pyhiä. Vuonna 1571 vähennettiin lähinnä pyhimysten muistopäiviä. Syyksi otettiin moraalinen puoli: joutilaisuus totutti kansaa paheellisuuteen. Vuonna 1772 kirkkovuodesta poistettiin 23 pyhää, mm. 10 apostolien päivää, kiirastorstai ja heinäkuinen Marian etsikkopäivä ja pääsiäinen, helluntai ja joulu supistettiin kaksipäiväisiksi, kun ne ennen olivat kestäneet neljä päivää kukin. Seuraava muutos Suomessa oli 1953, jolloin työmarkkinajärjestöjen aloitteesta Marian ilmestyspäivä siirettiin sunnuntaihin, juhannus ja pyhäinmiestenpäivä lauantaihin. Samat siirrot tehtiin myös Ruotsissa.

Tehokkuusajattelu jatkui ja niin pyhien siirtelyä jatkettiin 1973 eheiden viisipäiväisten työviikkojen takia. Maanantai syrjäytti sunnuntain viikon ensimmäisenä päivänä ja loppiainen, helatorstai ja toinen helluntaipäivä siirtyivät lauantaiksi. Tämä vain meillä Suomessa ja 1980-luvun lopulla päätettiin nämä pyhät palauttaa entisille paikoilleen, niin että vuonna 1992 loppiainen, helatorstai ja helluntai olivat taas entisillä paikoillaan. Toista helluntaipäivää ei kuitenkaan enää ole kalenterissa.

Yllättävää kyllä nimipävien vietto lahjoineen ja kestityksineen on suomalainen tapa, joka ei juurikaan ole tuttua muissa maissa Ruotsia lukuunottamatta. Kirjassa selvitetään myös, milloin ensimmäisiä nimipäiviä Suomessa alettiin viettää ja mihin asiaan ne kirkkovuodessa viittaavat. Myös vapusta ja itsenäisyyspäivästä voi Biblia 350 -kirjasta lukea.



3.4.2012

Hienot tapetit

Ti 3.4.2012

Joskus remontti saa liikkeen näyttämään mielenkiintoisemmalta ulospäin kuin silloin, kun mitään remonttia ei ole ollut. Näin on mielestäni ollut ainakin Suomalaisen kirjakaupan kohdalla Aleksilla.

Kuva: © Marleena
Monen ohikulkijan kuulin kuvaa ottaessani kehuvan toisilleen talon "hienoja tapetteja". Liike on ollut ilmeisesti taas auki jo viime viikolla, mutta en ole käynyt katsomassa ovatko "tapetit" poissa.

Kuva: © Marleena

2.4.2012

Hyvä runouutinen

Ma 2.4.2012

Jälleen runoilevia ihmisiä kutsutaan Suureen runokilpailuun!



Gummerus ja Nuoren Voiman Liitto järjestävät kolmannen Suuren runokilpailun
kaikille 18 vuotta täyttäneille kirjoittajille, jotka eivät ole aikaisemmin julkaisseet kaunokirjallista teosta. Omakustanteet ja antologiat eivät ole esteenä kilpailuun osallistumiselle ja runojen aihepiiri on vapaa.


Lue lisää http://www.suurirunokilpailu.fi/index.asp 

1.4.2012

Heimokielet auki

Su 1.4.2012

Jo helpottaa! Jos et ymmärrä, mitä naapuriheimoinen sössöttää, katso netistä. Nyt on Suomen murresanakirja kaikkien netin käyttäjien ulottuvilla. Tosin aluksi saadaan selkoa vain osasta naapurin puheesta, sillä sanakirja päivittyy pikkuhiljaa. Tällä hetkellä käytettävissä on vasta aakkosväli kus–kyntsöttää. Nämä ensimmäiset sanat julkaistiin 28.2.2012.



Pyydä siis puhekumppaniasi käyttämään toistaiseksi vain ku- ja ky-tavuilla alkavia sanoja. Voit myös yrittää selvittää kuulemaasi Urbaanista sanakirjasta. Se on jo kokonaisuudessaan netissä käytettävissä, mutta Suomen murteiden sanakirjan alkuosan kahdeksan tuhatsivuista nidettä sinun pitää joko hankkia itsellesi tai sitten odotella, kunnes nekin saadaan nettiin eli alkuosien tiedot käsittävät aakkosvälin a–kurvottaa

Nyt ollaan siis k-kirjaimella alkavissa sanoissa, ja koska nuo aakkosten kirjaimilla l, m n ja niin edelleen alkavat sanat ovat siis vasta tulossa, kannattaa pyytää kaveria välttämään kaikkia k:n jälkeisillä aakkosilla alkavia sanoja. Paras on näin ollen käyttää vain kirjakieltä, jota kouluja käyneen jokaisen suomalaisen pitäisi osata. Murteiden koko asteikkoa ei siis kannata käyttää toistaiseksi kaikkien kanssa, ettei synny väärinkäsityksiä, koska sanakirjaa ei ole kuin k-kirjaimeen asti.

Asiahan on niin, etteivät kaikki itikat osaa lentää, varsinkaan, jos ne osaavat ammua. Toinen kiistelty kiistaton tosiasia on, että toisesta keitto on liian tuimaa ja toisesta suolatonta. Ota siitä sitten selvä, pitääkö suolaa lisätä vai ei. Kannattaa tutustua myös Wikisanakirjaan. Ehkä Suomi-sanakirjastakin voi olla apua.

Ei suinkaan, tämä ei todellakaan ole aprillipilaa, vaikka tänään onkin aprillipäivä, vaan tosiasia. Valmistuttuaan tämä murresanakirja tulee sisältämään noin 350 000 sana-artikkelia. Ja sitä tullaan päivittämään jatkuvasti. Katso vaikka http://kaino.kotus.fi/sms/